Luonne - ihan kamala vai kamalan ihana?

Vaikka omistin jo yhden Kasarmitallin kasvatin, haaveilin silti myös toisesta Fayleen kasvatista. Tähän mennessä minua ei vielä ollut onnistanut, mutta Fay oli kehunut pärjäämistäni Ilonan kanssa ja ajattelin, että ehkä minäkin joskus saan meille Karhukorpeen asumaan vielä toisenkin Kasarmitallin kasvatin. Kuin kohtalon oikkuna Cloe päätti lopettaa tallinsa ja samalla minulta ja monelta muulta meni myös seura alta. Cloella oli ollut tallissaan Haapalehdossa myös Fayn kasvatti Kasarmin Elviira, jota olin ihastellut tamman ollessa silloin aikoinaan myynnissä. Cloen lopettaessa Fay otti Elviiran takaisin ja päätti myydä tamman uuteen kotiin. Kun huomasin, että Elviira oli myynnissä, kiinnostukseni heräsi välittömästi. Tarjouduin tarjoamaan Elviiralle uutta kotia, mutta ennen kuin ehdin edes ryhtyä väkertämään ostotarjousta, Faylee sanoi, että voisi myydä Elviiran suoraan minun mukaani, sillä olin pärjännyt Ilonan kanssa niin hyvin. Olin onnesta soikeana ja niin tämä ihana suomenhevostamma muutti Karhukorpeen Ilonan ja muiden suomalaisen seuraksi.

Jos kuulet nimen Elvis, se tuskin tuo sinulle heti ensimmäisenä mieleen suloista suomenhevostammaa. Luultavasti mieleesi tulee rockin kuningas kappaleineen That's All Right Mama, Jailhouse Rock, Hound Dog ynnä muut suuret hitit. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys rockin kuninkaasta, vaan suomenhevosneidistä. Virallisesti tamman nimihän on Kasamin Elviira, mutta tuttavallisemmin sitä nimitetään Elviiraksi tai Elvikseksi. Elvis onkin aika osuva nimi tammalle, sillä se on melko esiintymishaluinen ja nauttii saamastaan huomiosta. Esiintymishalustaan huolimatta Elvis on muuten kiltti tamma, joka viihtyy hyvin ihmisten ja myös muiden hevosten seurassa. Tästä huolimatta suomenhevonen ei ole kuitenkaan mikään automaattiponi, joka toimii aina kuin ihmisen mieli. Elviksen luonteesta löytyy myös tammamaisuutta ja hieman tempperamenttiäkin, joten silloin tällöin tämänkin hevosen kanssa saattaa tulla tilanteita, joissa pitää käyttää hieman kovempia otteita ja komentaa Elvistä olemaan kunnolla. Kauaa tammalle ei kuitenkaan jaksa olla vihainen, vaikka se vähän kuriton välillä olisikin. Neidin silmät sulavattavat helposti sydämiä ja muutenkin pelkkä tamman olemus saa ihmisen heltymään vähä vähältä ja antamaan Elvikselle helposti anteeksi. Elviksen kanssa työskentely on piristävää, hauskaa ja kaikin puolin mukavaa.

Tamman hoitaminen ei ole helppoa eikä vaikeaa. Täydellisen kiltisti Elvis ei kuitenkaan hoitaessa aina käyttäydy, vaan välillä se saattaa hieman kiukutella hoitajalleen ja ryhtyä hieman itsepäiseksi. Vaikka Elviksen hoitaminen ei aina kaikkein helpointa olisikaan, tamma ei kuitenkaan yleensä heittäydy täysin mahdottomaksikaan. Jos tammaa tahtoo hoitaa karsinassa, on se syytä sitoa kiinni. Vapaana karsinassa ollessaan Elvis ei nimittäin tahtoisi pysyä kunnolla paikoillaan, vaan kiertää kehää levottomana ja harjaamisesta tulee hyvin hankalaa. Jos tahtoo, voi neidin viedä myös käytävälle hoidettavaksi. Siellä Elviksen hoitaminen on kaikkein helpointa ja vaivattominta. Tamman pystyy kiinni sidottuna harjaamaan hyvin, eikä se arastele harjatessa mitään paikkaa. Hieman hankalammatkin kohdat, kuten mahan alusen, jalat ja pään saa harjattua hyvin. Kavioiden puhdistaminen ei ole Elviirasta mukavaa, mutta hoitajan pyytäessä tammaa nätisti nostamaan jalkansa, se yleensä nostaa jalkansa hieman tyytymättömänä mutta antaa hoitajan puhdistella kavionsa rauhallisissa merkeissä. Hännän ja harjan selvittelystä Elviira ei myöskään suuremmin nauti, mutta kisapäivinä sen harjaan tai häntään saa kyllä tehtyä mieleisensä palmikon tai letin, jos tahtoo. Satulan nähdessään Elvis jännittyy, höristää korviaan ja ojentaa kaulaansa satulaa kohti. Sen saa asetettua hyvin uteliaan tamman selkään, mutta vyön kiristelyssä ilmenee usein hieman ongelmia. Tamma luimistaa korviaan, mulkoilee hoitajaa hermostuneena ja saattaa myös hieman viskellä päätään ilmaistakseen tyytymättömyytensä vyön kiristämiseen. Koskaan Elvis ei kuitenkaan näyki tai potki vyötä kiristellessä, joten suurempaa stressiä satulavyön kiristämisestä ei kannata ottaa. Suitsien kanssa tamma saattaa ryhtyä pelleilemään hieman ja nostella päätään korkeuksiin, jottei hoitaja pääsisi työntämään kuolaimia sen suuhun. Elvistä pitääkin komentaa, jotta se lopettaa pelleilemisen ja laskee päänsä takaisin normaalille tasolle. Yleensä tamma lopettaa leikkimisen hoitajan komentaessa ja aukaisee suunsa kuolaimille hyvin. Näin suitset saa vedettyä Elviksen päähän helposti ja remmitkin kiristeltyä sopiviksi siinä samalla. Suojista tai pinteleistä tamma ei juuri välitä, ja ne voikin asettaa huoletta neidin jalkoihin varusteiden laittamisen jälkeen.

Vieraiden käsittelyssä neidin käyttäytyminen ei juurikaan muutu. Elvis suhtautuu esimerkiksi eläinlääkäriin hyvin ja tämä pääsee tutkimaan ja tarkastamaan tamman melko lailla ilman ongelmia. Kengittäjän kanssa tamma ei ole aivan yhtä säyseä kuin eläinlääkärin, ja Elvis saattaakin mulkoilla kengittäjää hieman epäluuloisena ja osoittaa vastahankaisuutta, kun tammaa talutetetaan kengitettäväksi. Kun sitten kengittäjä alkaa Elvistä kengittämään, tuntuu suomenhevonen itse tajuavan, että eihän tämä niin kamalaa olekaan. Seuraavalla kerralla sama kuitenkin toistuu, mutta heti kengittäjän alkaessa laittaa uutta kenkää tammaneidin kaivoon, se rauhoittuu ja rentoutuu hieman. Talutettaessa tulee selkeästi esiin Elviiran esiintymishaluisuus. Se tepastelee pitkin askelin pää koholla ja korvat hörössä katsellen ympäristöään. Yleensä Elvis saakin ympäristön huomion kiinnitettyä itseensä jo pelkällä jalolla askelluksellaan ja kuninkaallisen näköisellä liikehdinnällään. Jos katsojat eivät kuitenkaan kiinnitä Elvikseen huomiotaan, se hirnuu ja hörähtelee kuin ilmoittaakseen, että juuri hän on nyt tänään täällä. Välillä tamma saattaa alkaa myös tanssahdella riimunarun päässä ja taluttaja joutuukin hieman rauhoittelemaan Elvistä, joka on alkanut esittämään huomionhakuista show'taan paikalla olijoille. Neidin tanssahtelevaa liikehdintää voisi melkein verrata sen toisen Elviksen Jailhouse-rock esitykseen, ja yleensä viimeistään tässä vaiheessa ihmiset kiinnittävät huomionsa tammaan, joko vaikuttuneina tai hieman huvittuneina neidin esiintymisestä. Jos orit hirnuvat Elviiralle lemmenkutsujaan, mitä oletettavimmin tamma vastaa niihin innokkaana korvat höröllä ja hirnuen voimakkaasti. Jotta tästä lemmenkonsertosta ei tulisi yhtään sen pidempää, on Elvistä syytä komentaa hieman rauhoittumaan ja unohtamaan hetkeksi ne tallipihan toisella puolella odottavat casanovat. Myös lastatessa Elviira päästää esiintymishalunsa valloilleen ja suurin piirtein tanssahtelee rampin luoksen. Traileri on tammalle kuin näyttämölavan kulissi, jonne se poistuu hyvästeltyään suuren yleisönsä kuin parhainkin rocktähti tai näyttelijä. Taluttajalla voi olla hieman vaikeuksia Elviksen saamisessa traileriin - tamma kun haluaisi vielä kovasti esiintyä tallipihan tai kisapaikan ihmisille trailerin edessä. Lopulta Elvis kuitenkin astelee traileriin mahdollisesti höristen vielä lopputervehdyksen kaikille, jotka viitsivät neitiä kuunnella.

Ratsuna Elviirasta löytyy muutankin kuin pelkkää esiintymishalua ja huomionhakuisuutta. Tammassa piilee taitoa ja osaamista, kykyjä niin koulu- kuin esteratsastukseenkin. Kykyjä jotka se on perinyt suvultaan. Tammaneiti on yleispainotteinen, ja se pärjää hyvin niin koulun vääntämisessä kuin esteiden hyppelyssäkin. Ratsastaessa Elvis ei ole aina rauhallinen ja pomminvarma ratsu, mutta se ei kuitenkaan nakkele ratsastajia selästään ihan miten sattuu. Ratsastaja pääsee nousemaan Elviksen selkään rauhassa, ja tamma jaksaa odottaa senkin aikaa, että ratsastaja saa tarkistettua jalustimet sopiviksi, ja tehtyä kaiken muun tarpeelliseksi katsomansa ennen kuin antaa tammalle pohkeet eteenpäin. Elvis lähtee liikkeelle vasta ratsastajan antamista pohkeista, mutta sitten se liikkuukin jo reippaasti jalkojaan reippaasti nostellen ja pää koholla eteenpäin astellen. Alkulämmittelyssä Elviiran kanssa on hyvä varmistaa, että pohkeet ja ohjasotteet menevät varmasti läpi ja tamma tottelee hyvin ratsastajaansa. Kovin pitkää alkulämmittelyä neidin kanssa ei tarvitse tehdä, mutta tuntuma tammaan pitää saada ennen kuin aloittaa treenaamisen tai radan suorittamisen. Kouluratsastuksen saloja Elvis taitaa helppoon A'han saakka. Tammalta sujuvat radan eri kuviot vaivattomasti ratsastajan ohjaamana ja siirtymisetkin se osaa hyvin. Siirtymisissä kannattaa kuitenkin tehdä puolipidätteitä jo ennen siirtymisen aloittamista, jotta Elvis pysähtyy kunnolla ja malttaa hidastaa askeltamistaan. Myös pohkeenväistö sujuu tammalta hyvin, kunhan ratsastaja saa sen tempoa hidastettua ja Elviksen väistämään kunnolla pohjeitta. Isoja apuja tamman kanssa ei kannata käyttää, vaan neiti tottelee hyvin pieniä apuja ja pidätteitä, jos niitä tehdään paljon. Lisätyistä askellajeista Elviira taitaa käynnin, ravin ja laukan. Se lähtee hyvin jo pienistä avuista lisäämään askeleensa matkan voittavuutta ja kulkemaan reippaammin. Laukanvaihdotkin sujuvat Elvikseltä hyvin, jos ratsastaja vain tietää mitä tekee. Suomenhevonen taipuu hyvin, jos ratsastaja keskittyy tamman ohjastamiseen ja sen taivuttamiseen taivutuksissa. Kouluratsastusta tamma taitaa hyvin, jos ratsastaja vain kunnolla ohjaa Elvistä kuvioihin ja työskentelee kunnolla. Kouluratsastuksen lisäksi suomenhevonen taitaa hyvin myös esteratsastusta. Se hyppää metrin korkuisia esteitä ratana, joten pomppua tammalta löytyy. Radalle päästessään Elviira höristää korviaan ja ratsastaja voi tuntea, kuinka tammaneiti innostuu nähdessään edessään esteistä koostuvan radan. Kun ratsastaja kehottaa tammaa laukkaan, se ampaisee matkaan kuin raketti. Ennen radan aloittamista ratsastajan onkin syytä rauhoitella Elvistä hieman. Yleensä tamma rauhoittuukin hyvin nopeasti ja radalle päästään lähtemään vauhdikkaassa, mutta sopivassa tempossa. Elviira nauttii suuresti esteiden hyppäämisestä. Se ponnistaa esteen yli hyvin ja laskeutuu pehmeästi toiselle puolelle. Ratsastajan on hyvin helppo mukautua Elviksen pehmeisiin, mutta voimakkaisiin hyppyihin. Minkäänlaiset esteet eivät tuota hevoselle pelkoa, ja sitä ei lähes koskaan voi nähdä hyppäämässä estettä korvat luimussa. Elvis hyppelee esteiden yli korvat etukenossa innostuneen näköisenä. Se suorittaa radat vauhdissa, joka saattaa katsojan silmään näyttää melko hurjalta menolta. Tamman kanssa pitääkin tehdä runsaasti puolipidätteitä ja pysyä selässä tukevasti, jottei Elvis innostuisi liikaa esteiden hyppelystä. Silloin tällöin tamma pudottaa esteen, joka johtuu yleensä turhan kovasta vauhdista tai muuten vain Elviiran tai ratsastajan virheestä. Ei ole täysin tavatonta, ettei Elvis joskus myös kieltäytyisi esteellä. Tämä johtuu yleensä siitä, että ratsastaja ei ole valmistautunut hyppyyn ja tamma tajuaa sen ennen estettä ja kieltäytyy hyppäämästä. Kovin usein Elviiraa ei kuitenkaan näe kieltämässä estettä, joten huonoksi esteratsuksi sitä ei voi kutsua. Tamman voi myös maastoilla huolettomissa merkeissä. Se on maastossa sopivan varmajalkainen ja reipas ratsu, jos tahtoo lähteä rivakelle ja virkistävälle maastoretkelle. Säätä Elvis ei myöskään pelkää - se kulkee maastoreitin reippaassa tempossa vaikka taivaalta sataisi vettä, räntää tai pieniä vihreitä lumiukkoja. Maastossa Elvistä ei tunnu hetkauttavan mikään, vaan se kulkee rauhallisena eteenpäin katsellen ympäristöä rennosti.

Sukutaulu - perhe on pahin

Kilpailukalenteri - voittaja-ainesta?

Jälkeläiset - pikkuriiviöt