Karhukorpi - suomen sydämessä

Karhukorpi sijaitsee Suomen Lapissa, Kittilän kupeessa. Tonttimme on kuitenkin sen verran syrjässä, että juuri muita kutsumattomia vieraita ei pihamaallemme eksy kuin naapurin karanneet porot. Tallipihaan pääsee ajamalla hieman mutkittelevaa hiekkatietä, joka on kuusien ja mäntyjen reunustama. Tallipihaan päästessä näkymä on idyllinen - metsän keskellä kohoaa hyvin hoidettu tallipiha, johon sisältyy kaksi tallirakennusta, laitumia, tarhoja, kenttä sekä maneesi.


Ensimmäisenä huomio kiinnittyy varmasti punaisiksi maalattuihin tallirakennuksiin. Niistä toinen, vanhempi tallirakennus oli ennen huomattavasti pienempi, mutta siihen rakennettiin lisäsiipi tilan lisäämiseksi. Tallirakennusten sisällä on siistiä, turvallista ja mukavaa. Kummassakin tallissa tilat ovat melko samanlaiset, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Leveän käytävän kummallakin puolella on rivi tilavia karsinoita, jossa on helposti auki ja kiinni saatavat liukuovet. Karsinoissa on kalterit, ja niiden ovesta löytyy nimilaatta, jossa lukee hevosen nimi ja muutamia siihen liittyviä tietoja, kuten isän ja emän nimi. Kummastakin tallista löytyy pesukarsina, ja vanhemmassa tallissa tämä löytyy rakennetusta lisäsiivestä. Isommasta tallista löytyy myös kaksi tilavaa varsomiskarsinaa pesukarsinan lähettyviltä. Satulahuone löytyy kummastakin tallista käytävän päästä, ja siellä ovat jokaisen hevosen varusteet ja harjalaatikot hyvässä järjestyksessä. Uudemmassa tallissa on lisäksi satulahuoneen vieressä kuivaushuone, jossa on pesukone, sekä paikat, joihin voi laittaa loimen tai satulahuovan kuivumaan. Pikkutallissa karsinoita on 20 kappaletta, ja isommasta tallista löytyy 30 karsinaa. Yhteensä talliin mahtuu siis viisikymmentä hevosta.

Maneesi ja kenttä ovat kumpikin edustuskunnossa. Maneesi on lämmin ja kotoisa, ja sieltä löytyy hyvä ja kattava valaistus. Maneesi on sen verran suuri, että sinne mahtuu yhtä aikaa hyppäämään esteitä ja toiselle puolelle ratsastamaan koulua. Maneesista löytyy myös katsomo kilpailujen ja muiden tapahtumien järjestämistä varten. Kenttä on hyvässä kunnossa sekin. Kenttä on aidoitettu vaalein aidoin ja sinne mahtuu yhtä aikaa ratsastamaan monta ratsukkoa. Kentällä ei ole katsomoa, mutta sen reunoille mahtuu monen monta ihmistä vaikkapa kilpailuja seuraamaan.

Tarhoja ja laitumia löytyy Karhukorvesta lukuisia. Ne ovat kaikki hyvin aidattuja ja hevosten on turvallista oleskella tarhoissa sekä laitumilla. Niistä löytyvät myös juoma-astiat ja niihin tuodaan silloin tällöin heiniä kärräämällä. Portit on helppo avata ja sulkea. Suurimmat laitumet avautuvat tallin takana ja niillä laiduntavat yleensä tammat varsoineen. Laiduntavia hevosia voi myös ihailla tieltä päin, sillä yksi hiekkatie mutkittelee vähän matkan päässä yhdestä suuresta laitumesta. Suurimmaksi osaksi tarhat ovat lähellä tallia, mutta myös kauempaa niitä löytyy pari kappaletta.

Tallin historiaa

Talon ja tontin historia ulottuu 1800-luvulle asti, jolloin päärakennuksessa asusti varakas aatelisperhe. He kasvattivat suomenhevosia ratsuiksi ja avuksi kartanon töihin. Talo periytyi pojalta pojalle, mutta vähitellen nykyaikaa lähestyttäessä suomenhevosten kasvatus väheni ja lopulta kuihtui kokonaan. 2000-luvun alussa talo jäi tyhjilleen suvun edustajan muuttaessa etelään elämään nykyaikaista kaupunkilaiselämää. Tallia ei ollut nykyaikaistettu, ja päärakennuksenkin sähkölaitteiden ja veden tulon toimivuus oli melko alkeellista. Vanhat kalusteet jäivät taloon, samoin valokuvat vanhoista asukkaista, hevosista ja kasvatuksen kulta-ajoista. Vuoden 2009 alussa aikoinaan Kittilästä lapsena pois muuttanut mies kuitenkin palasi synnyinseudulleen tutkimaan sukunsa vanhaa tonttia. Hän ei aikonut jäädä sinne asumaan, mutta päätti myydä hieman huonoon kuntoon päässeet rakennukset ja tontin jollekin, joka arvostaisi vanhaa taloa ja sen kauneutta ja voisi nostaa sen uuteen loistoon tämän vuosituhannen tavoilla. Niinpä mies painui kiinteistövälittäjän puheille, ja pian ilmoitus komeili yrityksen nettisivuilla ja lehtien asuntoja koskevilla myyntipalstoilla.

Samaan aikaan minä olin päättänyt perustaa suomenhevostallin. Etelässä ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään sopivaa rakentamatonta tonttia tai tallialuetta myynnissä. Olin katsastanut läpi varmasti ainakin viisikymmentä kohdetta, eikä niistä mikään tuntunut sopivalta. Aloin vähitellen luopua toivosta, ja harmittelin sitä, että tallin perustaminen taitaisi jäädä vain pelkäksi haaveeksi. Kiinteistövälittäjä kuitenkin otti yhteyttä ja sanoi, että oli löytänyt minulle täydellisen kiinteistön sopuhintaan. Innostuin heti, ja kyselin, milloin hän voisi näyttää tuon kohteen minulle. Nainen kuitenkin vähän vaivaantui langan toisessa päässä.
"Tässä on nähkääs pieni mutka matkassa", muistan hänen sanoneen. "Tämä kiinteistö nimittäin sattuu sijaitsemaan vähän hakualueenne ulkopuolella." Minä tokaisin, että ei muutama kymmentä kilometriä mitään haittaisi. Lopulta välittäjä sai kuitenkin sanottua totuuden. Matkassa unelmaani oli vain yksi mutka - tämä loistokas kohde sijaitsi Kittilässä, Lapissa! Välittäjä oli todellakin vähätellyt sanoessaan, että kohde oli vähän hakueen ulkopuolella. Eroahan oli satoja kilometrejä. Lappi oli toisessa puolella Suomea. Välittäjä kuitenkin maanitteli minua edes harkitsemaan. Lopulta lensin Kittilään, jossa tapasin paikallisen välittäjän. Hän vei minut kiinteistöön, esitteli tontin ja kehui sitä loistavaksi tallin perustamista ajatellen. Aina, kun olin matkustellut Lapissa, se oli tuntunut kodilta. Olin rakastunut paikan maisemiin, luotoon, kaikkeen siihen, mitä tämä osa Suomea oikein tarjosi. Hetken mietittyäni ja tiluksilla kierreltyäni palasin välittäjän luokse hymyssä suin, ja sanoin, että minä ostaisin rakennukset tontteineen itselleni, ja muuttaisin Kittilään.



Ostettuani tontin itselleni aloitin siellä remontin. Vanha talli rakennus entisöitiin nykyaikaiseen kuntoon, sinne asennettiin juoma-automaatit, kunnon sähköt, lämmitys, seiniä eristettiin ja katto korjattiin. Talliin myös rakennettiin lisäsiipi. Päärakennus restauroitiin ja sinne asennettiin kaikki nykyajan mukavuudet suihkun lattialämmityksiä ja itselämpiäviä kiukaita myöten. Pihamaalle rakennettiin myös uusi, isompi talli, maneesi, kenttä sekä muita tarpeellisia pikkuvarastoja. Tarhojen ja laidunten aidat korvattiin uusilla ja koko tontti sai aivan uuden ulkoasun. Kesällä remontti valmistui, ja ensimmäiset hevoset pääsivät muuttamaan Karhukorven tiloihin.