Turpahuilu "Huilu"

Virallinen nimi Turpahuilu
Sukupuoli tamma
Rotu suomenhevonen
Syntymäaika 12.02.2009
Säkäkorkeus 154 cm





RekisterinumeroVH-64839
Painotus kouluratsastus
Koulutustaso re: 110 cm ko: vaativa B

Kasvattaja Veera Kivilahti, evm
Omistaja Karhukorpi






Kuvat

Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket Photobucket
© joshua, kiitos! kuvissa oikeasti sh-t Pilven Hattara.
Huilu on täyttänyt neljä vuotta 12.06.2009

Luonne - ihan kamala vai kamalan ihana?

Turpahuilu alias Huilu on hyvin ilkikurinen hevonen. Se ei kuitenkaan tarkoita pahaa, vaan hermostuu helposti esimerkiksi pienten lasten ja vauhdikkaiden koirien läheisyydessä. Huilu tuli minulle melko erikoisella tavalla. Se syntyi Veera Kivilahden suomenhevostallilla, ja sitä alettiin kouluttaa ratsuksi, kouluun sekä esteille. Tamma ei kuitenkaan alkuunkaan ymmärtänyt, että mistä oikein oli kysymys, ja alussa se heittelikin ratsastajia selästään todella mallikkaasti. Huilu ei suostunut hyppimään esteitä, eikä taipumaan muotoon. Niinpä kasvattaja päätti sitten myydä tamman, kun ei siitä hyötynyt. Löysin Huilun etsiessäni ensimmäisiä hevosia Karhukorpeen, ja heti ensimmäisellä tapaamisella tamma osoitti, ettei olisi tosiaankaan lähdössä matkaani. Sain Huilun hampaista mukavat jäljet käteeni, mutta ostin hevosen kuitenkin, sillä vaistosin, että siinä olisi ainesta. Pikkuhiljaa Huilu alkoi tottua minuun ja sen uinuvat lahjat heräsivät. Tamma alkoi tajuta miten hypätään ja taivutaan kouluun, ja sen kouluttaminen alkoi sujua todella mallikkaasti ja lopulta päästiin kilpailemaankin. Huilu alkoi tottua myös muihin ihmisiin ja käyttäytyä paremmin kuin tallille tullessaan. Neiti on näyttänyt muille tammoille, että sen silmille ei hypitä ja se on tammalauman pomo. Se on selkeä johtaja, ensimmäisenä syömään, ensimmäisenä talliin, ensimmäisenä laitumelle.. oreille Huilu sen sijaan hirnuu alituiseen ja yrittää ilmeisesti tehdä kovankin vaikutuksen. Välillä sen huutelua pitää hieman rajoittaa, sillä orit ovat pari kertaa jo meinanneet riistäytyä käsistä Huilun villitessä niitä.

Hoitaessa tamma ei ole mitään mukavinta seuraa, vaan se saattaa yrittää purra ja eikä pidä ylimääräisestä hiplaamisesta. Huilu onkin parempi sitoa suosiolla kiinni, ellei tahdo väistellä sen yrityksiä näykkäistä kädestä. Tamma ei siedä oikeastaan edes hellää harjan kuljettamista karvallaan, vaan se viskoo päätään, kuopii ja luimistelee. Harjan ja hännän selvittely on yhtä tuskaa, sillä se on Huilun mielestä jo aivan kamalaa ja karsinassa ollessaan tamma potkii närkästyksissään ovea ja mahdollisesti myös seiniä. Kavioita puhdistettaessa Huilu riuhtoo jalkaansa irti hoitajan otteesta, eikä meinaa aluksikaan millään nostaa sitä. Napakat komentamiset ovat hyödyllisiä tamman kanssa, sillä niistä se ymmärtää rauhoittua hieman. Varustaessa Huilu niskoittelee edelleen. Se ei haluaisi satulaa selkäänsä ja luimistelee, kun vyötä kiristellän. Myös kuolaimet ovat Huilun mielestä inhottavat suussa, eikä suitsien remmejekään saisi kiristää yhtään tiukemmalle kuin ne ovat. Taluttaessa suomenhevonen tykkää nousta pystyyn ja se karkaileekin aika usein. Ilmeisesti Huilun mielestä on hyvin huvittavaa, kun sen perässä juostaan kauraämpärit kourassa.

Ratsastaessa Huilusta kuoriutuu aivan uusia puolia. Se on kuitenkin aina alussa hieman ilkikurinen ja testaa uudet ratsastajat pukittelemalla ja temppuilemalla. Tutun ratsastajan kanssa suomenhevonen jaksaa kuitenkin työskennellä ankarasti ja treenata paljon. Ratsastaja noustessa neidin selkään suokki saattaa hieman siirtyillä, mutta se lähtee ripeästi liikkeelle heti kun ratsastaja antaa pohkeet. Alkulämmittelyssä Huilun kanssa voi tehdä pidätteitä, temponmuutoksia ja suunnan vaihtamista. Kovin pitkää alkulämmittelyä tamma ei kuitenkaan tarvitse ja se pääsee melko nopeasti asiaan. Käynti Huilulla on reipasta, ravi taas lennokasta ja katsojalle sekä ratsastajalle hyvin mukava askellaji. Laukkaan suokki lähtee hyvin energisesti ja joskus sitä täytyy harjoituksissa hieman jarrutella. Laukka on tammalla kuitenkin hyvin pitkää ja matkaa voittavaa. Se taipuu myös hyvin muotoon ja peräänantoakin löytyy. Esteillä Huilu on reipas ja energinen. Se hyppää korkealle ja laskeutuu usein kompuroimatta. Välillä tamma saattaa liioitella hyppykaartaan ja näihinkin hyppyihin on syytä valmistautua. Nopeus Huilun kanssa on yleensä se suurin ongelma, sillä välillä tamma menee turhankin lujaa ja pudottaa puomeja liian lujan vauhdin takia. Yleisesti Huilu on kuitenkin mukava ratsu, sekä esteillä, että koulussa.

Sukutaulu - perhe on pahin

i Humppajätkä ii Hulivili iii Villi-Vili
iie Neiti Hulda
ie Juliette iei Aatelispoika
iee Julia
e Tuulitukka ei Turkisturpa eii Tittelintuure
eie Sisuliina
ee Pörröpää eei Pörheltäjä
eee Pikku-Barbie


Kilpailukalenteri - voittaja-ainesta?

Päivämäärä Jaos Kutsu Luokka Sijoitus
15.08.2009 KRJ
kutsu vaativa B
2/30
17.08.2009 KRJ
kutsu vaativa B
8/50
21.08.2009 KRJ
kutsu helppo A
7/100
01.09.2009 KRJ
kutsu vaativa B
5/74
18.09.2009 KRJ
kutsu vaativa B
3/50
01.10.2009 KRJ
kutsu vaativa B
5/30
01.10.2009 KRJ
kutsu vaativa B
2/40
05.10.2009 ERJ
kutsu 100 cm
4/50
07.10.2009 KRJ
kutsu vaativa B
1/30
08.10.2009 ERJ
kutsu
0/0
00.00.2009
kutsu
0/0
00.00.2009
kutsu
0/0
00.00.2009
kutsu
0/0

Päiväkirja - salaiset arkistot

28.09.2009 miu.

Turpahuilu on virtuaalihevonen, eikä liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen, eikä ole olemassa.