Turpahuilu

saavutukset

Virallinen nimi  Turpahuilu Rekisterinumero  VH06-018-4839 Sukupuoli tamma Painotus kouluratsastus Rotu suomenhevonen Koulutaso re: 110 cm ko: vaativa B Syntymäaika 12.02.2009 Kasvattaja Veera Kivilahti, FIN Säkäkorkeus 154 cm Omistaja VRL-09079

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos!
Huilu on täyttänyt neljä vuotta 12.06.2009 ja ikääntyy oman ikääntymisen mukaisesti.

Historia

Pieni tammanrääpäle syntyi maailmaan kylmänä helmikuisena pakkasyönä. Siitä piti tulla vaativan tason kouluratsu, joka osaisi kuitenkin myös hypätä hyvin. Turpahuilua aloitettiin kouluttamaan Veera Kivilahden suomenhevostallista kokeneen kouluttajajoukon voimin, mutta mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Huilu ei ymmärtänyt alkuunkaan, mistä oli oikein kyse, ja se viskeli ratsastajat alas selästään tasaiseen tahtiin. Ratsastaja selässään tamma ei suostunut liikkumaan mihinkään - se ei pyörähtellyt kouluratsastuksessa eikä hypännyt esteitä. Kasvattaja luopui toivosta, ja iski myynti-ilmoituksen lehteen toivoen, että joku ostaisi hyödyttömän tamman pois. Jos kukaan ei ostaisi Huilua, se jouduttaisiin mitä luultavimmin lopettamaan - ei kukaan tekisi täysin tottelemattomalla hevosella yhtään mitään. Tamman tulevaisuus näytti todella synkältä.

Minä huomasin ilmoituksen Huilusta ostaessani ensimmäisiä hevosia Karhukorpeen. Heti ensimmäisellä kerralla nähdessäni tamman se osoitti mitä mieltä oli minusta - lähdin kotiin irvistävät hampaanjäljet kädessä. Jokin eläimessä kuitenkin kiehtoi minua, ja niinpä päädyin ostamaan sen, vaikka kaikki vakuuttelivat minulle, että arvostelukykyni oli heikentynyt ja olin tehnyt huonoimmat kaupat ikinä. Pikkuhiljaa Huilu alkoi tottua ja luottaa minuun, ja sen uinuvat lahjat heräsivät. Tamma alkoi tajuta, että ihmistä totellaan sekä maasta että ratsailta käsin. Huilu osoitti lahjakkuutta sekä koulussa että esteillä, ja lopulta pääsimme kilpakentille osoittamaan taitojamme. Nykyään tamma käyttäytyy paljon paremmin kuin tallille tullessaan, mutta yhä sen kanssa työskentely vaatii taitoa ja tarkkaavaisuutta.

Luonnekuvaus

Hoitaessa tamma ei ole mitään mukavinta seuraa, vaan se saattaa yrittää purra ja eikä pidä ylimääräisestä hiplaamisesta. Huilu onkin parempi sitoa suosiolla kiinni, ellei tahdo väistellä sen yrityksiä näykkäistä kädestä. Tamma ei siedä oikeastaan edes hellää harjan kuljettamista karvallaan, vaan se viskoo päätään, kuopii ja luimistelee. Harjan ja hännän selvittely on yhtä tuskaa, sillä se on Huilun mielestä jo aivan kamalaa ja karsinassa ollessaan tamma potkii närkästyksissään ovea ja mahdollisesti myös seiniä. Kavioita puhdistettaessa Huilu riuhtoo jalkaansa irti hoitajan otteesta, eikä meinaa aluksikaan millään nostaa sitä. Napakat komentamiset ovat hyödyllisiä tamman kanssa, sillä niistä se ymmärtää rauhoittua hieman. Varustaessa Huilu niskoittelee edelleen. Se ei haluaisi satulaa selkäänsä ja luimistelee, kun vyötä kiristellän. Myös kuolaimet ovat Huilun mielestä inhottavat suussa, eikä suitsien remmejekään saisi kiristää yhtään tiukemmalle kuin ne ovat. Taluttaessa suomenhevonen tykkää nousta pystyyn ja se karkaileekin aika usein. Ilmeisesti Huilun mielestä on hyvin huvittavaa, kun sen perässä juostaan kauraämpärit kourassa.

Ratsastaessa Huilusta kuoriutuu aivan uusia puolia. Se on kuitenkin aina alussa hieman ilkikurinen ja testaa uudet ratsastajat pukittelemalla ja temppuilemalla. Tutun ratsastajan kanssa suomenhevonen jaksaa kuitenkin työskennellä ankarasti ja treenata paljon. Ratsastaja noustessa neidin selkään suokki saattaa hieman siirtyillä, mutta se lähtee ripeästi liikkeelle heti kun ratsastaja antaa pohkeet. Alkulämmittelyssä Huilun kanssa voi tehdä pidätteitä, temponmuutoksia ja suunnan vaihtamista. Kovin pitkää alkulämmittelyä tamma ei kuitenkaan tarvitse ja se pääsee melko nopeasti asiaan. Käynti Huilulla on reipasta, ravi taas lennokasta ja katsojalle sekä ratsastajalle hyvin mukava askellaji. Laukkaan suokki lähtee hyvin energisesti ja joskus sitä täytyy harjoituksissa hieman jarrutella. Laukka on tammalla kuitenkin hyvin pitkää ja matkaa voittavaa. Se taipuu myös hyvin muotoon ja peräänantoakin löytyy. Esteillä Huilu on reipas ja energinen. Se hyppää korkealle ja laskeutuu usein kompuroimatta. Välillä tamma saattaa liioitella hyppykaartaan ja näihinkin hyppyihin on syytä valmistautua. Nopeus Huilun kanssa on yleensä se suurin ongelma, sillä välillä tamma menee turhankin lujaa ja pudottaa puomeja liian lujan vauhdin takia. Yleisesti Huilu on kuitenkin mukava ratsu, sekä esteillä, että koulussa.

Sukutaulu- ja selvitys

Kilpailukalenteri

Jälkeläislista