Ch Kasarmin Ilona - virtuaalihevonen

Virallinen nimi Kasarmin Ilona Sukupuoli tamma Rotu suomenpienhevonen Syntymäaika 31.07.2009 Säkäkorkeus 146 cm

Rekisterinumero VH-000000 Painotus yleispainotus Koulutustaso re: 90 cm ko: helppo A Kasvattaja Faylee, Kasarmitalli Omistaja Karhukorpi

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos!
Ilona on täyttänyt neljä vuotta 31.11.2009 ja ikääntyy VHRKn mukaisesti.
Champion-arvonimi myönnetty 29.01.2010.

Historiaa

Olin pitkään halunnut itselleni Kasarmitallista varsaa, ja tarjonnut useasti Fayleen myymistä nuorista kasarmilaisista. Minua ei kuitenkaan ollut vielä onnistanut, mutta Faylee oli aina kehunut tarjouksiani ja sanonut, ettei minun kannattaisi luovuttaa. Erään kerran Faylee vihjaisi, että voisin katsella Kasarmitallin kasvattilistalta jotakin mieluista ja tehdä siitä tarjouksen sähköpostiin. Niinpä ryhdyin innokkaana selailemaan tätä listaa ja sieltä löytyikin vallan viehättävä tapaus, tammavarsa nimeltään Kasarmin Ilona. Tein Fayleelle tarjouksen tästä pienestä neidistä, ja hän hyväksyi sen. Minun täytyi tosin odottaa, että Ilona kasvaisi neljävuotiaaksi Kasarmitallilla ja muuttaisi sitten Karhukorpeen. Kun Ilona sitten oli tarpeeksi vanha, lähdin noutamaan sitä Fayleelta. Nuori tamma otti minut vastaan iloisin mielin, ja selvästi uteliaana näkemään uuden kotinsa. Matka Kittilään oli pitkä, mutta Ilona jaksoi sen hyvin ja päästyään tallille se tutki uutta kotiaan innokkaana ja uteliaana. Tamma on kotiutunut Karhukorpeen oikein hyvin, ja se selkästi viihtyy hyvin. Ilonasta on helppo pitää, sillä suomenpienhevonen on luonteeltaan kaikin puolin hellyyttävä ja sympaattinen. Elämäniloinen tamma piristää synkkiäkin päiviä ja sen kanssa on hyvin helppo ja mukava työskennellä.

Luonnekuvaus - ihan kamala vai kamalan ihana?

Ilona on sympaattinen ja elämäniloinen suomalainen, jonka kanssa on ilo työskennellä. Se ei juurikaan riehu tai kiukuttele, vaan suhtautuu uteliaasti uusiin asioihin ja tulee toimeen monien erilaisten ihmisten ja myös hevosten kanssa. Ilonalla ei juuri koskaan ole huonoja päiviä, ja vaikka itsellänikin olisi mieli maassa, tamman kanssa työskenteleminen ja onnistuminen piristää huomattavasti. Ilonaa voivat käsitellä helposti myös vieraat, eikä se kiukuttele tai riehaannu kenekään käsittelyssä. Ilonan voi antaa talutettavaksi vaikkapa nuorelle tallitytölle joka vasta ratsastustaan aloittelee - tamma ei pienestä hätkähdä. Aina, kun talliin saapuu tuttu ihminen, suokki hirnahtaa ja toivottaa näin vierailijan tervetulleeksi. Tuntemattomille ihmisille Ilona ei sentään hörähtele, mutta kyllä neiti tulee uteliaana karsinansa ovelle katsastamaan, millainen ihminen sieltä oikein talliin saapuukaan. Ilona sopeutuu hyvin uusiin tilanteisiin, ja esimerkiksi kilpailupaikalla tamma ottaa tilanteen haltuun nopeasti, eikä juuri laisinkaan hämmästele sitä, mihin on joutunut. Ilona on kiltti ja mukava hevonen ja se soveltuu niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin ratsastajille.

Tamman hoitaminen on mukavan helppoa ja aika vaivatontakin. Ilona antaa itsensä kiinni karsinasta ja tarhasta hyvin, eikä sitä tarvitse hoitamisen ajaksi oikeastaan sitoa kiinni laisinkaan. Ilonan voi huoletta viedä hoidettavaksi myös käytävälle, ja sitoa kuitenkin myös kiinni karsinaan, jos haluaa pelata varman päälle. Neiti jaksaa seistä hyvin paikoillaan, kun hoitaja harjaa tamman karvan puhtaaksi. Ilona antaa harjata itsensä hyvin kaikkialta, eikä arastele mitään tiettyä paikkaa. Niin jalkojen, mahan kuin päänkin harjaaminen sujuu ongelmitta, kunhan käyttää oikeanlaista harjaa. Myös hännän ja harjan selvittely sekä letittäminen ovat helppoa tehtävää Ilonan kanssa. Se antaa suosiolla letittää harjansa ja häntänsä ja tamman karvoihin voikin taiteilla jotain hienoa jos haluaa. Kavioiden puhdistaminen sujuu hyvin. Ilona nostaa jalkansa yleensä pyynnöstä ylös ja jaksaa myös pitää jalkaansa ylhäällä sen ajan, kun hoitaja puhdistaa kavion. Myös kavioiden vahaaminen ja muu vastaava onnistuu hyvin. Ilona katselee mielellään hoitajan puuhastelua ja on uteliaana kyttäämässä, mitä hoitaja aikoo seuraavaksi. Varustaessa tamma saattaa hieman liikahdella sivuille, mutta ei muuten juuri reagoi satulan nähdessään. Satulan saa helposti asetettua suokin selkään ja myös vyön kiristely sujuu melko lailla ongelmitta. Silloin tällöin Ilona saattaa hieman heitellä päätään, muttei juurikaan muuten ala kiukuttelemaan vyötä kiristettäessä. Suitsiminenkin sujuu hyvin. Ilona antaa pujottaa suitset kaulaansa ja se ottaa myös kuolaimet suuhunsa yleensä hyvin. Joskus Ilonaa täytyy hieman maanitella avaamaan suunsa, mutta pienen pyytämisen jälkeen tamma aukaisee suunsa ihan suosiolla. Myös suojat on helppo pujottaa tamman jalkoihin, samoin kuten pintelit. Ilona on myös helppo loimittaa. Loimen saa asetettua hyvin ja nopeasti tamman selkään ja myös loimen soljet on helppo laittaa kiinni. Ilona seisoo yleensä loimittamisen aikana kiltisti paikoillaan.

Vieraat voivat käsitellä Ilonaa yhtä hyvin kuin ne, jotka ovat toimineet tamman kanssa pitkään. Esimerkiksi eläinlääkäri ja kengittäjä ovat Ilonalle jo ihan tuttuja ja tamma suhtautuu näihin tilanteisiin rauhallisesti. Eläinlääkärintarkastuksessa suokki antaa tutkia itsensä joka puolelta ja nostelee tarvittaessa myös jalkansakin. Kengittäjän kanssa homma toimii loistavasti ja taitaa se kengittäjä itsekin tykätä kengittää Ilonaa, jonka kanssa homma toimii hyvin. Taluttaessa tamma kulkee reippaasti, muttei riehu ja tanssahtele riimunarun päässä. Ilonaa voi taluttaa hieman löysemmälläkin otteella eikä narua tarvitse olla puristamassa kokoajan henkihieverissä. Talliin ja tarhaan Ilona jolkottelee mukavalla tahdilla ja kulkee yleensä sinne, minne taluttaja vie. Tarhasta ja laitumelta neiti on helppo ottaa kiinni, ja se tulee yleensä pyynnöstä portille muiden hevosten mukana. Traileriin suokki astelee rivakalla tahdilla, eikä jää rampille jumittamaan. Traileri ei pelota Ilonaa yhtään, vaan tamma tuntuu tietävän, että nyt ollaan sitten lähdössä reissuun. Myös koko trailerissa olonsa ajan Ilona käyttäytyy melko rauhallisesti.

Ratsastaessa Ilonasta löytyy innokkuuden lisäksi myös sisukkuutta. Tamma jaksaa työskennellä pitkäänkin ja se tekee yleensä parhaansa, oli kyse pelkästä treenaamisesta tai sitten kilpailemisesta. Ratsastaessa tamma ei ole aivan yhtä helppo kuin käsiteltäessä, mutta ei Ilona pelkkiä ammattilaisia selkäänsä tarvitse. Paras suoritus neidin kanssa tulee kuitenkin, kun ratsastaja tuntee tamman ja ratsukolla on yhteys. Ratsastaja voi nousta Ilonan selkään huoletti ja mallailla jalustimetkin sopiviksi. Yleensä Ilona lähtee liikkeelle reippailla askelilla, eikä sitä tarvitse sen suuremmin patistella eteenpäin. Tamma liikkuu nopsilla askelilla ja alkulämmittelyssä on hyvä yrittää saada Ilona kuuntelemaan ohjeita täysin. Ilonaa ei tarvitse repiä suusta, potkia pohkeilla tai ajaa eteenpäin raipalla, sillä suokkineiti liikkuu muutenkin reippaasti ja tottelee vähäisemmilläkin avuilla. Raippaa neidin kanssa tarvitsee käyttää tuskin koskaan. Painotukseltaan Ilona on yleispainotteinen, ja se taitaa niin koulun vääntöä kuin esteiden hyppelyäkin. Kouluratsastusta tamma taitaa helppoon aahan saakka. Siltä sujuvat helposti niin siirtymiset kuin erilaiset radan kuviotkin oikein ohjattuna. Ilona vaihtaa tempoaan hyvin pienilläkin avuilla ja se on helppo saada asettumaan ja kääntymään niin kuin ratsastaja haluaa. Pohkeenväistöön Ilona menee helposti, jos sen saa hidastettua tarpeeksi hitaalle tempolle. Tamma väistää kumpaankiin suuntaan ihan mukavasti, eikä ratsastajan tarvitse käyttää paljoakaan apuja. Myös käännökset sujuvat Ilonalta melko hyvin. Tamman askeleisiin on helppo mukautua, ja sen selässä viihtyy varmasti pitkienkin matkojen ajan. Esteiden puolella Ilona hyppää 90 senttimetriä. Ennen esteradalle astelemista Ilona kannattaa lämmitellä huolella, jotta se antaa itsestään radalla kaiken, ja kuuntelee ratsastajan pidättäviä apuja. Kun radalle sitten päästään, Ilona innostuu hyppelemään esteitä oikein iloisena ja nauttii selkeästi siitä, että saa hypellä esteiden yli. Tamma hyppää korvat hörössä lähes minkä tahansa esteen yli, mutta välillä se kaahottaa turhankin reippaasti jollekin esteelle, ja tällöin neitiä pitääkin hieman rauhoitella, jotteivat puomit lentele liian lujan vauhdin takia. Ilonan kanssa esteratsastuksesta pystyy nauttimaan, ja tamman iloinen vauhdikkuus radalla on piristävää katsella myös katsomosta käsin. Koulu- ja esteratsastukseen mukavaa vaihtelua ovat rauhalliset maastoretket, joista Ilona tuntuu nauttivan. Se kulkee maastossa rauhallisesti ja tasaisen varmasti ja onkin oiva maastoratsu. Luonnon äänet ja vastaantulijat eivät juurikaan tammaa häiritse, joten sen kanssa voi maastoilla melko lailla huoletta niin maastossa kuin maastossa ja säässä kuin säässäkin.

Sukutaulu- ja selvitys - perhe on pahin

i ILO Pilotti	ii Havumetsän Pilotti	iii Liidokas SLA-II
		iie Priima-Laatuinen
	ie Ristiina KIR KTK-III	iei Ruiskaveri
		iee Peppiina YLA3 esiKTK
e Viehättävän Emmiina	ei Ch Pikantin Huimatuuli ERJ-II YLA2	eii Antti-Kristian YLA2 SLA-II
		eie Satuneito YLA2
	ee Sannin Ella KRJ-II YLA2	eei Rokkipoika KRJ-II YLA2 SLA-I
		eee Erilan Vilma KRJ-III YLA3 SLA-I

Ilonan isä on komea suomenhevosori ILO Pilotti. Pilotti asustelee Kasarmitallissa ja väriltään tämä korskea ori on punarautias. Säkäkorkeudeltaan oriherra on yltänyt 151 senttimetriin ja painotukseltaan se on estepainotteinen. Luonteeltaan Pilotti on ryhdikäs herrasmies, jota on myös melko helppo myös käsitellä. Tällä hienolla herralla on Ilonan lisäksi kaksi jälkeläistä, joista toinen on tamma ja toinen ori. Pilotti on kilpaillut hieman jaosten alaisissa kilpailuissa, ja se on saavuttanut suomenhevosten epävirallisesta rotunäyttelystä II-palkinnon ja orinäyttelystä I-palkinnon. Pilotin on kasvattanut veikka Ilomantsista ja se hyppää rataesteitä 110 senttimetrin tasolla. Koulupuolella Pilotti puolestaan kulkee helppoa a'ta. Ilonan isänisä on poikansa tapaan lempinimeltänsä Pilotti, mutta virallisesta nimeltään tämä ori on Havumetsän Pilotti. Säkäkorkeudeltaan ori on 152 senttinen ja painotukseltaan estepainotteinen. Ori on saavuttanut ERJn alaisista kilpailuista neljäkymmentä sijoitusta. Näiden lisäksi siltä löytyy myös neljä sijoitusta KERJn puolelta. Luonteeltaan Pilotti on melkoinen veijari ja siltä löytyy varastosta jos jonkinmoista temppua ja kujetta itsensä iloksi, mutta talliväen harmiksi. Kuten jo nimestä voi päätellä, Pilotin on kasvattanut Havumetsä ja majaansa tämä komea oriherra pitää Puskamäessä. Jälkeläisiä Pilotilla on kaksi kappaletta, ja näistä molemmat ovat oreja. Poikansa tapaan Pilotti hyppää rataesteinä 110 senttiä ja vääntää koulupuolta helppoon A'han asti. Maastoesteitä se puolestaan hyppelee 80 sentin tasolla. Ilonan isänisänisä on nimeltään Liidokas. Tämäkin oripoika on painottunut esteratsastuksen pariin ja se on kasvatettu Tuonen Tilalla Oulussa. Ori on kuitenkin majaillut Havumetsässä lähes koko elinaikansa. Tarkalta säkäkorkeudeltaan "Kasu" on 152,2 senttinen, eli ei kovin iso suomenhevosoriksi. Väriltään tämä hieno ori on tummanpunarautias. Kasu on palkittu SLA-II palkinnolla ja se on saanut kolme jälkeläistä, kaksi oria ja yhen tamman. ERJn alaisista kilpailuista Kasu on saavuttanut 38 sijoitusta, KRJn alaisista 11 ja KERJstä neljä kappaletta. Luonteeltaan ori on varsinainen herrasmies, joka kuitenkin jaksaa aina pörhistellä tammoille, mutta käyttäytyy yleensä muuten melko asiallisesti. Kasun sukuun kuuluu hienoja estepainotteisia hevosia, joista muutama on kilpaillut kansallisella tasolla saakka. Ilonan isänisänemä on puolestaan varsin suloinen vaaleanpunarautias tamma, joka kantaa nimeä Priima-Laatuinen. Lyhyemmin Riinaksi kutsuttu neiti on myöskin estepainotteinen ja säkäkorkeudeltaan vain hieman Kasua pienempi, 152 senttimetriä. Luonteeltaan tamma on rohkea ja oppivainen. Se pitää huomiosta ja on ihmisille ystävällinen ja muutenkin viihtyy ihmisten seurassa. Tältäkin tammalta jälkeläisiä löytyy kolme kappaletta, joista kaikki ovat oreja. ERJn alaisia sijoituksia Riinalta löytyy kisakalenterista 29 kappaletta, ja KRJssä saavutettuja on kolme. Tamma on Kasun tapaan kisannut myös KERJssä ja sieltä sijoituksia on ropissut kolme. Riinan suku koostuu pääasiassa estepainotteisista hevosista. Ilonan isänemä on nimeltään Ristiina KIR, ja se kuuluu nyt jo lopettaneen Kirveltäjän hienoihin kasvatteihin. Tamma on kantakirjattu III-palkinnolle ja väriltään se on rautias varustettuna tähdellä. Tämäkin suomalainen on painottunut esteratsastukseen ja kilpaillut ERJn saralla 25 sijoituksen verran. Tämäkin neiti on lempinimeltään Riina, ja se on menestynyt ERJn lisäksi myös KRJssä - sieltä tammalta löytyy sijoituksia yhdeksän kappaletta. Riinalla on jälkeläisiä kolme kappaletta, joista kaikki ovat Ilomantsin hienoja kasvatteja. Luonteeltaan tamma on varsinainen söpöläinen, ja suloisen ulkonäkönsä lisäksi Riinalla riittää myös sympaattisuutta ja kiltteyttä vaikka muille jakaa. Suloinen tamma hyppää 90 sentin esteitä radoilla. Ilonan isänemänisästä Ruiskaverista ja isänemänemästä Peppiinasta tulee sukuselvitys kunhan VRL palajaa tauoltaan.

Viehättävän Emmiina on Ilonan hieno emä. Se on varsin erikoisen värinen - väriltään tamma on nimittäin rautiaankimo ja kooltaankin vain 146 senttinen. Siksi tamma onkin suomenpienhevonen aivan kuten Ilonakin. Painotukseltaan Empuksi kutsuttu suomenpienhevosneiti on yleispainotteinen, ja tässäkin kohdassa - kuten Ilonakin. Tamma saa usein kohdalleen ihasteluja erikoisen värinsä ja pienen kokonsa takia. Ihailijoistaan huolimatta Emppu ei kuitenkaan ole juurikaan diivamainen vaan jaksaa suhtautua jokaiseen uuteen ihailijaan hienosti. Vaikkei Empusta diivaa saakkaan, se silti nauttii huomiosta, makupaloista ja rapsuttelijoista karsinansa luona. Tamma pitää majaansa Kasarmitallilla ja varsoja Empulla ei ole toistaiseksi muita kuin Ilona. Match Showsta Emppu on napannut ansiokkaasti sinisen ruusukkeen. Empun on kasvattanut hieno ja maineikas talli Viehättävä. Ilonan emännisä on nimeltään Pikantin Huimatuuli. Tällä kimolla suomenpienhevosella riittää myös palkintolistaa, sillä Huimalle on myönnetty Champion-arvonimi ja se on lisäksi palkittu ERJ-II ja YLA2 palkinnoilla. Ori on Ilonan ja Empun tapaan yleispainotteinen ja säkäkorkeudeltaan se on aidon pienhevosen mitoissa, Huimalta löytyy säkää nimittäin 147 sentin verran. Jälkeläisiä orilta löytyy kuusi kappaletta. Luonteeltaan tämä herra on yleensä melko rauhallinen, mutta tammojen läheisyydessä myös Huimalta löytyy halua esitellä itseään koreille neideille. Herralle on kertynyt mukavasti sijoituksia, kuten laatuarvostelupalkinnoista voi päätellä - ERJn alaisista sijoituksia löytyy 46 ja KRJn alaisista puolestaan 41. Kenttäratsastuksesta sijoituksia on tullut kahdeksan ja VVJstä yksi. Huiman on kasvattanut Pikantti ja majaansa ori pitää Viehättävässä. Ilonan emänisänisä on hieno rautiaankimo oriherra Antti-Kristian, joka on myös palkittu muutamilla meriiteillä. Sen palkintolistalta löytyvät YLA2 ja SLA-II palkinnot. Näyttelyistä Antti on kahminut itselleen KUMAa ja JSää. Luonteeltaan Antti ei ole rauhallinen niin kuin poikansa, vaan hieman tempperamenttisempi ja varsin orimainen ori. Tälle herralle muille oreille kukkoilu ja tammojen vikittely tuntuu olevan erityisen tärkeää. Jälkeläisiä orilta löytyy seitsemän kappaletta, joista suurinosa on oreja. Antin suku koostuu pääasiassa työhevosista ja sen linjoista löytyy hienoja, vanhoja työhevosia. Säkäkorkeutta Antilta löytyy 161 senttimetriä, eli herra on myös melko isokokoinen. Kisojakin Antti on kisannut kiitettävästi niin KRJ, ERJ kuin KERJ puolellakin. Ilonan emänisänemä Satuneito on nätti, rautias suomenpienhevostamma, jonka on kasvattanut Sanna Heinänen. Tamman omisti Tintti Aquanimalsista ja se palkittiin elämänsä aikana YLA2 sekä SLA-II palkinnoilla. Lisäksi Sadun palkintokaapista löytyy hieno voitto Cecilié Studin suomenhevosviikolta vuodelta 2008 KRJn helppo A-luokasta. Tammaneiti oli ensimmäinen 187 osallistujasta! Säkäkorkeudeltaan Satu ylsi 143 senttimetriin, ja luonteeltaan se oli mukavan rauhallinen pikkutamma, joka osasi myös käyttäytyä todella mallikkaasti lähes joka tilanteessa. Suomenpienhevoselta löytyy sijoituksia niin KRJstä, ERJstä, KERJstä kuin VVJstä kin. Näyttelypuolella Satu on saavuttanut MVAsertin, irtoSERTin, KUMAn sekä VNTstä RCn. Jälkeläisiä tammalta seisetmän kappaletta. Sadulla on mukava suomenhevossuku ja sen sukutaulusta löytyy varsin hyviä hevosia. Yleispainotteinen tamma menehtyi tallipalossa syyskuussa 2009. Suomenhevostamma Sannin Ella on Ilonan emänemä. Tämä nätti, yleispainotteinen tamma on palkittu YLA2 ja KRJ-II palkinnoilla. Tamma on hienon, nyt jo lopettaneen Cecilié Studin kasvatti. 158 senttiä korkea suokki asustelee Viehättävässä ja sillä on kisattu pääasiassa KRJn alaisissa kisoissa, ja sijoituksia sieltä löytyy 46 kappaletta. Ellalta löytyy kuitenkin myös 16 sijoitusta ERJn alaisista kilpailuista. Luonteeltaan Ella on tammamainen ja rento hevonen, joskin aamuisin hieman tahmea ja herättelyä vaativa ratsu. Jälkeläisiä tämä hurmaava suokkitamma on saanut viisi kappaletta, joista kaksi on tammoja ja kolme oreja. Ilonan emänemänisä, Rokkipoika on komea, punarautias suomenhevosori, jolta löytyy kiitettävästi palkintojakin. Rokki on nimittäin palkittu YLA2, SLA-I, ja KRJ-II palkinnoilla. Säkäkorkeudeltaan ori on 159 senttimetriä korkea, ja se on asustellut lähes koko elämänsä ajan nyt jo lopettaneessa Cecilié Studissa. Rokin on kasvattanut Petteri Pasanen. Luonteeltaan suokkiori on fiksu, filmaattinen, vilkas ja orimainen tapaus. Sijoituksia orilta löytyy myös melkoinen määrä, sillä ERJstä niitä on tullut 43, KRJstä 56 ja VVJstä kaksi kappaletta. Rokin sukuun mahtuu niin este- kuin koulupainotteisiakin suomenhevosia, jotka ovat menestyneet hyvin kilparadoilla omissa lajeissaan. Jälkeläisiä herralta löytyy kymmenen kappaletta, joista kaikki ovat syntyneet vuonna 2007. Osa niistä on myös palkittu laatuarvosteluissa hyvin tuloksin. Ilonan emänemänemä, Erilan Vilma on myöskin jo lopettaneen Cecilié Studin asukkeja. 154-senttinen tamma on väriltään rautias ja sen on kasvattanut Noora Mäkeläinen. Myös tämä tamma on palkittu laatuarvosteluissa, ja palkintokaapissa komeilevat YLA3, KRJ-III ja SLA-I palkinnot. Luonteeltaan "Vilma" on yhteistyöhaluinen, reilu ja rauhallinen suomenhevonen, ja tamman omistajan sanoja lainaten voisi todeta, että Vilma on suomenhevonen parhaimmillaan ja puhdasta kultaa. Kilpaurallaan Vilma on saavuttanut KRJstä 36 sijoitusta, sekä ERJstä, KERJstä ja VVJstä kaikista kaksi sijoitusta. Tamman suvuvtsa löytyy hienoja suomenhevosnimiä, ja varsinkin Vilman isä on upea tapaus. Jälkeläisiä Vilmalta löytyy seitsemän kappaletta, joista viisi on tammoja, ja kuusi oreja. Jälkeläisistä kaikki ovat syntyneet vuonna 2007.

Kilpailukalenteri - voittaja-ainesta?

VRLn alaiset sijoitukset

Päivämäärä	Jaos	Kutsu	Luokka	Sijoitus
25.08.2010	KRJ	kutsu	helppo A	02/50

VSHKn alaiset sijoitukset

Päivämäärä	Laji	Kutsu	Luokka	Sijoitus
18.07.2010	koulu	kutsu	helppo A	05/30
07.08.2010	koulu	kutsu	helppo C	05/33
07.08.2010	koulu	kutsu	helppo A	04/56
08.08.2010	koulu	kutsu	helppo C	01/45
08.08.2010	koulu	kutsu	helppo A	05/53

NJn alaiset näyttelyt

Päivämäärä	Kutsu	Luokka	Sijoitus	Päätuomari
30.12.2009	kutsu	suomenpienhevostammat	LKV2, irtoSERT, JS	Peppi S.
13.01.2010	kutsu	suomenpienhevostammat	LKV2, irtoSERT, JS	Siiri K.
24.01.2010	kutsu	suomenpienhevoset	LKV1, BIS3, MVA-sert, JS	Hannele V.

Muut kilpailut

Päivämäärä	Kilpailu	Kutsu	Muuta	Tulos
22.11.2009	Match Show	kutsu	parina Siljan Seela	SIN, näyttelyn kaunein pää
20.01.2010	hiihtoestekilpailut	kutsu	hiihtäjänä maukka	1/13
20.01.2010	harjoitusnäyttelyt	kutsu	-	näyttelyn kaunein tamma

Jälkeläislista - pikkuriiviöt

Syntymäpäivä	Varsan nimi	Isä	Omistaja
01.08.2010	Karhukorven Miro	Riiviöiden Morris	asuu kotona

Päiväkirja & valmennukset - salaiset arkistot

22.04.2010 Vierailimme Saksassa Zurück-tallilla tarinavaelluksella. Vetäjänämme toiminut Ban kommentoi näin:
Ilona se vasta oli rohkea hevonen! Uusi maasto tuppaa usein jännittämään, ja erityisen jännää olikin varmasti tämänkaltaisella suomineidolla. En usko, että se on lättänässä Suomessa kovin usein päässyt kiertämään Alppien reunustaa kylässä, joka on kokonaan vuorten ympäröimä, ikään kuin suuressa kulhossa sijaitsisi. Noista Inzellin lehmistä kävi kova keskustelu kahvipöydässä, ja täytyy sanoa, että Ilona pärjäsi niiden kanssa aivan loistavasti. Ei sitä ihan joka päivä vaella melkein kaupungin keskustassa pariakymmentä lehmää vastaan - paitsi tietenkin Inzellissä. Minä näin lehmät ensimmäisen kerran bussin ikkunasta lukion ensimmäisen luokan luokkaretkellä ja säikähdin niitä, vaikken joutunutkaan hevosen puolesta siinä hässäkässä pelkäämään!

Oma kertomus retkestämme:
Meillä oli Ilonan kanssa jännittävät tunnelmat - lähdimme Zurück-tallin vaellukselle Saksaan! Olin ennen vieraillut Saksassa isotätini luona, mutta en koskaan ennen ollut lähteny sinne hevosen kanssa varsinkaan vaeltamaan. Nappasin myös mukaani collie-narttuni Reetan. Iloinen collienarttu oli ihan valmiina lähtöön jo lähtöä edeltävänä päivänä ja ajattelin yöllä, ettei se ikinä rauhoitu. Seuraavana aamuna lensimme Saksaan ja sieltä matkasimme Zurückin tilalle hevostraileri maasturin perässä keikkuen. Päästyämme tallille tutustuin tallin omistajaan Oresamaan ja retken vetäjään, Baniin. Ilona ei ollut ollenkaan stressaantunut lentomatkasta, päinvastoin - se pursusi riemua ja tuntui olevan yhtä innoissaan vaelluksesta kuin minäkin. Reeta sen sijaan oli jo rauhallisempi ja tutki uteliaana Zurückin tiluksia.

Aamulla lähdimme aikaisin matkaan. Istuin Ilonan satulassa pirteänä (olisikohan mukaani ottamilla energiajuomilla osuutta) ja Reeta pörräsi ympärillämme selvästi odottaen, että lähdettäisiin matkaan. Matkamme oli mukava. Välillä ravasimme, välillä kävelimme ja pari kertaa myös laukkasimme. Ilona nautti selkeästi vauhdista ja myös Reeta juoksenteli iloisesti Saksan maastoissa, mutta palasi kuitenkin kiltisti takaisin kun kutsuin. Saksan upeat maastot olivat juuri omiaan hevosvaelluksille, enkä yhtään ihmetellyt, että Zurückissa järjestetyt vaellukset ovat olleet suosittuja. Täällä päin oli niin kaunis ympäristö.

Matkan jälkeen pysähdyimme puistoon, jossa Ilona ja muut hevoset pääsivät lepäämään pilttuuntapaisiin rakennelmiin. Olin ottanut mukaan yhden tölkin energiajuomaa, kuinka ollakaan, ja vettä sekä muutaman oman leivän. Ilona joi ahnaasti vettä ja minä annoin myös Reetalle pullosta vettä, sillä olihan koirakin temmeltänyt metsässä aika reippaasti. Nappasin myös pari kuvaa kamerallani vaellusporukastamme ja myös Reeta pääsi poseeraamaan kameralle. Puiston jälkeen oli edessä paluumatka.

Leveä autotie ei tuottanut Ilonalle ongelmia. Tamma kulki rauhallisesti ja minä istuin rentona satulassa. Suunnatessamme Inzellin keskustaan, minä komensin tiukasti Reetaa pysymään ratsukkomme vierellä ja collie tottelikin yllättävän hyvin. Ilonaa hieman ihmetytti eläinten paljous - ei meillä Suomessa kotona sentään ihan näin paljon eläimiä ollut, vaikka naapurin porot välillä yllättivätkin suomenhevoset tarhoistaan. Paniikkiin rohkea suomenpienhevoseni ei kuitenkaan joutunut - sen sijaan Reetaa jouduin hieman komentamaan, narttu kun oli tuirhan kiinnostunut erään naisen pihassa olevista kanoista. Tullessamme lehmien kohdalle jouduin hieman rauhoittelemaan Ilonaa. Se mulkoili lehmiä arvioivasti, mutta kulki kuitenkin ihan nätisti niiden ohi. Havaitsin kuitenkin tamman epäileväisyyden ja jännityksen, joten kehuin sitä vuolaasti ohitettuamme lehmät. Sainpahan myös nopeasti napattua kameralla kuvan noista ammujista. Reetaa eivät lehmät kiinnostaneet - se hölkkäsi reippaana Ilonan vierellä vilkaisten aina välillä lehmiä. Lampaat olisivat tuottaneet paimenkoiralle enemmän vaikeuksia, joten toisaalta oli hyvä, että ohitimme lehmävirran emmekä lammalsaumaa.

Selviydyttyämme takaisin Zurückiin aloin olla jo väsynyt. Ilonakin tuntui vähän uupuneelta ja se oli mielissään päästessään rauhoittumaan karsinaan. Minä lampsin tyytyväisenä päivälliselle päärakennukseen ja kiittelin Oresamaa, Bania ja muita ratsastajiia onnistuneesta vaelluksesta. Reeta nukkui lattialla rauhallisena ja minäkin simahdin makuuhuoneen sänkyyn alta aika yksikön. Seuraavana aamuna meillä oli edessä lento takaisin Suomeen. Hyvästelin Zurückin väen, pakkasin kamppeeni, Ilonan ja Reetan ja ajoimme lentokentälle. Lento lähti samana iltapäivänä. Lentokoneen noustessa ilmaan toivoin, että kohta voisin palata takaisin Saksan kauniiseen maastoon.

29.01.2010 - Olin käyttänyt Ilonaa ahkerasti NJn alaisissa näyttelyissä, ja se oli tuottanut myös tulosta, sillä nyt neidillä oli tarvittavat sertit kasassa Champion-arvonimeä varten. Niinpä olin jännittyneenä tarkastanut että tulokset olivat BIS-listalla ja lähettänyt Suomenhevosten NKhon arvonimihakemuksen. Perjantaiaamuna oli reilusti pakkasta, mutta enää ei tuullut yhtä paljon kuin viikon alussa. Niinpä hevosetkin olivat päässeet ulkoilemaan hetkeksi aikaa lumiseen säähän lämpimät toppaloimet päällä. Ilona temmelsi tarhassa toisen suomenpienhevostammani Amalian kanssa iloisesti. Olin puuhastellut tallilla kaikenlaista ja tallitytöt olivat lupautuneet hakemaan hevoset tarhasta sisälle puolen tunnin sisällä. Esko oli luonut vähän lumia pihalta, sillä aura-auto ei ihan meidän pihaamme asti tullut, mutta tallille johtavan tien se kyllä putsasi moitteettomasti. Menin hyräillen noutamaan postia toppatakkiin ja lapasiin verhoutuneena. Lasku, mainos, ja.. jonkinlainen kirjekuori. Siinä näytti olevan virallisen näköinen leima ja tajusin, että tämä taisi olla Suomenhevosten NKn vastaus arvonimihakemukseen. Juoksin pää kolmantena jalkana päärakennuksen toimistoon ja hädin tuskin sain kengät jalastani kun jo avasin kuorta. Sieltä paljastui kirje, jossa Ilonan arvonimi hyväksyttiin. Huudahdin iloisena ja hypähtelin ympäri keittiötä. Reeta tuijotti minua kummastuneena omasta pedistää takan ääreltä ja minua nauratti. Riensin kertomaan Eskolle ja tallitytöille tästä hienosta uutisesta. Meidän Ilona oli nyt virallisesti Ch-arvonimen omaava suomenpienhevosneiti! Hain Ilonan itse tarhasta ja kehuin sitä hienoista saavutuksista näyttelykehissä. Iltaruokinnassa tamman rehukippoon kolahti muutama ylimääräinen, mutta todellakin ansaittu makupala, joista Ilona tuntui kovasti pitävän. Tamma tuskin itse ymmärsi, että se oli arvonimellä palkittu, mutta makupalat ainakin maistuivat ja kyllä Ilona varmasti tajusi, että jotain hyvää oli taas tapahtunut.

24.01.2010 Ilona oli aiemmin menestynyt näyttelyissä loistavasti. Niinpä olin taas ilmoittanut neidin NJn alaiseen näyttelyyn, joka järjestettiin tällä kertaa Fiktion tiloissa. Olimme ennenkin vierailleet Ilonan kanssa Fiktion tiloissa järjestettävissä näyttelyissä, joten reitti tuolle ihanalle tallille oli varsin tuttu. Esko oli jälleen uskollisesti lupautunut meille kuskiksi ja hyvissä ajoin jo lähdimme huristelemaan autolla Lapista kohti Länsi-Suomea trailerin keikkuessa maasturin perässä. Saavuimme näyttelypaikalle ajoissa, joka oli hyvä juttu. Ehdin levähtää hetken matkan jälkeen ja tarkastella Fiktion upeita puitteita ja muiden osallistujien hevosia, sekä vaihtaa muutaman sanan muiden omistajien kanssa. Myös Mane oli näissä näyttelyissä mukana. Se ja Ilona tulivat kuitenkin toimeen hyvin, joten kaksikon kuskaaminen näyttelyissä oli melko helppoa. Ilonan luokkatuomarina oli Siiri K. Hän oli myös edellisissä Fiktion näyttelyissä tuomaroinut Ilonan, mutta en osannut vielä odottaa mitään kovin erityistä. Olin harjannut Ilonaa jo edellisenä iltana oikein urakalla puhtaaksi, mutta viimeistelin tamman kuosin vielä vähän ennen arviointia. Talutin Ilonan maneesiin Siiri K:n arvioitavaksi. Hän tutkaili tammaa katseellaan ja pyysi minut sitten ravauttamaan Ilonaa kerran maneesissa. Tein työtä käskettyä ja maiskauttelin tamman liikkeelle. Olimme tehneet saman jo hetkeä aiemmin, mutta käynnissä Ilona liikkui oikein mainiosti ja taputin tammaa kunnolla asettaessani sen vielä uudelleen Siiri K:n eteen. Pääsimme pois kehästä ja taputin Ilonaa taas. Se oli esiintynyt tänään todella edukseen ja selkeästi itsekin tiesi sen. Manen luokka oli ollut taas aikaisemmin, ja porhaltaessani kahvioon ostamaan purtavaa mietin jo kuumeisesti, millaisia tuloksia näyttelyistä tulisi. Syötyäni sämpylän ja juotuani limsapullon melkein tyhjäksi, sain jälleen mennä Ilonan kanssa kehään. Tuijotin silmät pyöreinä eteeni kun kuulin, että Ilona oli valittu luokkansa voittajaksi ja seuraavaksi ohjelmassa olisi BIS-kehä! Sydämeni jyskytti tuhatta ja sataa kun talutin Ilonan BIS-kehään viiden muun hevosen seuraksi. Vilkuilin muita osallistujia ja havaitsin, että meitä vastassa oli trakehnerori, suomenhevosori, shetlanninponiori ja shetlanninponivarsa. Tajusin siinä samalla, että Ilonahan oli ainut tamma koko BIS-kehässä, ja jo tästä tunsin hienoista ylpeyttä. Esitin Ilonan BIS-kehää tuomaroivalle tutulle tuomarille Hannele V:lle, joka katsoi tarkkaan muutkin osallistujat. En ollut uskoa kuulemaani, kun sain kuulla, että Ilona olisi Best In Show kolmonen ja olisi ansainnut itselleen MVA-sertin! Ilona sai minulta suuret taputukset, silittelyt ja kehut, ja kyllä taisi neiti itsekin arvata, että oli taas menestynyt näyttelyiden puolella, sillä sen verran arvokkaana tamma palasi traileriin kotimatkaa varten. Laskeskelin mielessäni näyttelyiden tuloksia ja tajusin myös sen, että heti, kun Fiktion NJn tulokset menisivät BIS-listalle, voisi Ilonalle anoa Champion-arvonimen. Olin täydessä hurmoksessa Eskon ajaessa minua kotiin, ja haaveilin jo mielessäni, josko Ilonasta voisi joskus tulla jopa VIR MVA Ch.. no, päivä kerrallaan, mutta pian tamman palkintokaappia korostaa jo Champion-arvonimi, joka on sekä Ilonalle että minulle todella hieno saavutus.

23.01.2010 olimme Ilonan kanssa kouluvalmennuksessa. valmentajamme Snniif kommentoi näin:
Toit tanssivan suomenhevosen maneesiin. Ilona oli pelkkää hymyä ja sinä yritit tuskissaan hiljentää hirnuvaa otusta. Autoin sinut satulaan, jotta pääsisimme pian aloittamaan. Ilona seisoi kuin tikku eikä liikauttanut evääkään vaikka hieman häärit satulavyötä kiristäen. Katselin hetken tikku suorana seisovaa tammaa, joka hyvä jos luomia liikautti. Käskin kuitenkin ottamaan alkuverryttelyjä sillä aikaa kun raivaisin edellisen ratsukon esteitä pois kentältä. Työskentelitte ravissa oikein mallikkaasti. Ilona oli kokoajan kuulolla, se taipui hyvin käännöksissä ja haki itse tuntumaa. ”Pidä kyynärpäässä yhdeksänkymmenen asteen kulma, jotta saat hyvin tarvittaessa pidätettyä”, ohjastin välillä ratsastajaa. Asetukset tulivat tammalta melko reilusti, välillä näytti kaartuvan vähän liikaakin. Kun laukkaan pääsitte hurjastelemaan, jouduin pyytämään teitä vähän reippaammin eteenpäin. Tamman askeleet olivat nopeatempoisia, mutta eivät niin eteenpäin vieviä joten jouduit muutaman kerran kunnolla patistaa eteenpäin. Vähitellen pyysin siirtämään ravin kautta käyntiin, jotta pääsisit kuuntelemaan mitä valmennuksen aiheena olisi tällä kertaa. Aloitimme valmennuksen lisätyillä askellajeilla. Testasimme mitä tammasta lähtee ja kuinka jalkaa pystyy laittamaan koreasti kesken kouluratsastustunnin. Ilona pysyi kokoajan hallinnassa ja lisäsi hyvin. Kehotin taputtamaan. Seuraavaksi teitte suunnanvaihdon ja rupesimme tekemään pohkeenväistöä aina pitkillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla suuri pääty-ympyrä. Lähditte tulemaan ensimmäistä kertaa pohkeenväistöä kohdaltani. Ilonan askeleet olivat vähän laiskat ja laahaavat, joten käskin komentamaan pohkeilla vähän enemmän. Tamma ryhdistäytyi ihan selvästi ja väistökin rupesi sujumaan paremmin. Ympyröillä kääntyi ja asettui taas hienosti, ei minkäänlaista ongelmaa. Ravissa pohkeenväistöön tultaessa oli nyt sitten liikaa vauhtia. Jouduit hidastamaan ja tekemään paljon puolipidätteitä, jotta edes jotkut käskyt menivät perille. Vähitellen otettiin ympyrät ja väistöt pois ja tilalle otettiin laukkaa mukaan. Käskin asettamaan ulospäin suoralla uralla, istumaan rentona ja antamaan laukka-avut heti kun olit valmis. Ilona lähtikin tasaiseen nättiin vastalaukkaan kuten pitikin. Kehotin taputtamaan, kun palasitte takaisin raviin. Muutamia nostoja teitte. Lopputunnista venyteltiin vielä taivutusten kanssa. Sulkutaivutuksella aloitimme, eikä siinä pahempia ongelmia löytynyt toisin kuin avotaivutuksessa. Avotaivutuksessa Ilona painoi päänsä liian nyökkyyn, jolloin taivutus ei onnistunut. Pyysin teitä aloittamaan alusta ja sinun olemaan tarkkaavainen päästämättä tammaa niin tuntumalle. Pikkuhiljaa Ilona sai jyvän päästä kiinni ja saitte hyvät taivutukset. Käskin tehdä loppuravit ja antamaan pidempää ohjaa.

20.01.2010 Osallistuimme talviriehassa näyttelyihin. Tuomaristolta tuli tälläistä kommenttia:
Kauniin vaaleanpunarautiaan värityksen omaava tamma ja erityisen hurmaavat merkit: huuliin asti ulottuva läsi, alahuuli valkea ja vasemmassa takajalassa puolisukka. Hyvä pientyypin edustaja. Hyvä kompakti runko. Iloinen ja terve ilme. Karva ja jouhet hyvässä kunnossa. Kaksi valkokaviota. Lihasmassaa saisi olla hieman enemmän. Tamma esiintyi tuomareille edukseen.
Kyseisistä näyttelyistä Ilona nappasi itselleen näyttelyn kaunein tamma-palkinnon.

20.01.2010 Olin ilmoittanut itseni ja Ilonan mukaan VSHKn järjestämään talviriehaan, joka järjestettiin Lakean tiloissa. Ensimmäisenä meillä olisi ohjelmassa hiihtoratsastuskilpailu. Olin jo vähän kotona Kittilässä Ilonan kanssa harjoitellut ja saanut tuntumaa siihen, millaista on ratsastaa, kun hiihtäjä roikkuu ratsukon perässä. Hiihtäjänämme toimisi hyvä ystäväni maukka. Saavuimme Lakean tallitiloihin hyvissä ajoin. Olin varustanut itseni kunnolla. Minulla oli kypärä, tallitytöltämme Saaralta lainaamani laskettelulasit, turvaliivi, lämmintä päällä sekä tietenkin ratsastussaappaat ja kypärä. Maukkakin oli omalla tahollaan valmistautunut olemaan hiihtäjänä. "Koeta sitte pysyä pystyssä", naureskelin ja maukka virnisti. "Yritetään." Ilona oli aivan tohkeissaan, kun lämmittelin sitä hiihtoratsastusta varten. Kylmä pakkassää ei haitanut tammaa ollenkaan - se vain askelsi eteenpäin ja katseli ympäristöään kiinnostuneen oloisena. Kun lähtö tuli lähemmäksi, sidoin Ilonan rintaremmiin pitkät liinat, jotka kuljettaisivat maukkaa. Liinat tuntuivat pysyvän paikoillaan ilman mitään sen erikoisempia viritelmiä, joten lähdimme kokeilemaan, miltä tämä nyt sitten tuntuisi. Ilona ravasi ketterästi eteenpäin ja maukka liukui laskettelusuksilla perässä. "Ihan hyvinhän tää onnistuu!" hihkaisin ja samassa maukka jo kiljaisi kauhistuksesta. Pysäytin Ilonan ja huomasin, että maukka oli kaatunut suksillaan. "Pääsetkö sä ylös?" tiedustelin hätääntyneenä. "Joo joo, eiköhän tää tästä", maukka mutisi ja oli pian taas jaloillaan. Aloin epäillä, pärjäisimmekö kilpailuissa laisinkaan, semmoinen sähläkolmikko olimme. Vihdoin sitten koitti se jännä hetki, että olimme maaliviivalla odottamassa lähtömerkkiä. Lähettäjän antamasta merkistä ampaisimme sitten matkaan. Ilona nosti suoralla hyvin laukan ja pääsimme hienosti matkaan. "Anna mennä Ilona!" hihkuin ja tamma tuntui innostuvan huudahduksestani ja kiihdyttävän vauhtiaan. Maukkakin tuntui pysyvän suksilla hyvin, kun lähestyimme ensimmäistä estettä. "Varaudu kumpareeseen, maukka!" huudahdin ja sitten me liisimmekin jo esteen ylitse komeassa kaaressa ja tupsahdimme sen toiselle puolelle lumen pöllytessä ympärillä. Maukka näytti selviytyneen hengissä ensimmäisestä kumpareesta ja matkamme vain jatkui yhä lumisessa laukassa. Seuraavana vuorossa oli sitten pujottelua. Pidätin Ilonaa ja tamma hidasti sopivasti laukkansa vauhtia. Pujottelimme tynnyreiden läpi ja maukka seurasi yhä suksilla perässä selviytyen hänkin pujottelusta hienosti. Esteen jälkeen Ilona jaksoi taas kiihdyttää laukkansa vauhtia ja kiisimme lumella nopeasti kohti seuraavaa hyppyriä. "Hyppyri, maukka!" hihkaisin samalla, kun lunta lensi laskettelulaseihini. Oli hyvä, että olin ottanut ne naamalleni. Maukka näytti selviytyvän hyppyristä melko hyvin ja lähestyimme estettä. Tein puolipidätteen ja valmistauduin hyppyyn. Ilona loikkasi esteen yli kuin vanha tekijä ja vauhdin hurmassa hihkuin sille roppakaupalla kehuja. Seuraavana olikin vuorossa kitkaeste. Se sujui melko lailla vaivattomasti ja ennen kuin ehti sanoa 'hiihtoratsastus', olimme jo matkalla tarkkuusestellä. Ilona laukkasi eteenpäin täydessä hurmoksessa ja maukkakin kuului hihkaisevan minulle jotain. Ohjasin Ilonan tarkasti tarkkuusesteelle enkä edes ajatellut, kauanko aikaa oli radan suorittamisessa kulunut. Pääsimme tarkkuusesteestä lävitse ja näin maalin siintävän edessämme. "Loppukiri Ilona, loppukiri!" hihkaisin ja kannustin Ilonaa eteenpäin. Tamma laukkasi lujaa maaliin ja kuulin yleisön huutavan hurraata ja taputtavan. Hidastin viimein tamman käyntiin ja sitä kautta pysähdyksiin. Jäähdyttelin Ilonan ja vein sen lämpimään odottamaan harjoitusnäyttelyiden alkamista. Me maukan kanssa lähdimme lämpimälle mehulle nuotion äärelle. Kun muutkin ratsukot olivat suorittaneet ratansa, oli palkintojen jaon aika. Kokoonnuimme yhteen ja VSHKn päähahmo, Jenny K, korotti ääntään. "Ensimmäiseksi hiihtoratsastuskilpailussa on ansiokkaasti sijoittunut hevos-ratsastaja-hiihtäjä pari... Kasarmin Ilona - yukitora - maukka!" Leukani meinasi tippua lattiaan ihmisten taputtaessa ja meidän mennessä vastaanottamaan palkintoa. Olin todella tyytyväinen suoritukseemme ja siihen, että olimme jopa voittaneet koko kisan. Hiihtoratsastuksen jälkeen vuorossa oli harjoitusnäyttelyt. Talutin Ilonan tuomariston eteen arvioitavaksi, ja he arvioivat tammaa tarkasti katsellen. Neiti jaksoi käyttäytyä hienosti ja esitellä tuomaristolle parhaita puoliaan. Ilona taisi saada hurmattua tuomariston oikein kunnolla, sillä palkintojen jaon aikaan neidille myönnettiin näyttelyn kaunein tamma-palkinto! Tuomariston kommentin voi lukea ylhäältä. Voitte uskoa, että Ilona sai sinä iltana kotona roppakaupalla kehuja ja pari makupalaakin taisi sujahtaa mukaan sinne iltakauran sekaan.

30.12.2009 Tänään oli jännittävä päivä, sillä meillä oli Ilonan kanssa luvassa ensimmäiset NJn alaiset näyttelyt, jotka pidettiin Siljan Suomalaisissa. Paikka oli onneksi jo tuttu marraskuisten mätsäreiden ansiosta, jossa Ilona (ja minäkin) oli saanut tuntumaa siihen, mitä tulevat näyttelyt pitäisivät sisällään. Tällä kertaa suloista tammaani arvioisivat kuitenkin NJn hyvin koulutetut ja asiansa osaavat tuomarit. Harjasin Ilonan puhtaaksi ja kampasin myös sen harjan sekä hännän. Olin katsonut myös itselleni hieman siistimmät vaatteet ylle. Kittilästä oli jonkin verran ajomatkaa lounais-suomeen, mutta se sujuisi kyllä rutiinilla, olihan sitä ravattu vaikka missä ennen VRLn taukoa kilpailemassa. Tallimestarimme Esko oli lupautunut kuskiksi ja se sopi minulle paremmin kuin hyvin. Samoihin näyttelyihin kuskasin myös Manen. Ajomatkan jälkeen minä ja mukaamme tullut tallityttö Saara veimme Manen ja Ilonan jaloittelemaan näyttelypaikan ympäristöön. Ilona vaikutti rennolta eikä se juurikaan ihmetellyt ympäröiviä ihmisiä, trailereita tai muita hevosia. Mane sen sijaan suorastaan kiisi eteenpäin ja pälyili selvästi ihmetellen muita oreja ja hevosia. Annoin Saaran taluttaa Ilonaa ja itse roikuin Manen riimunarun päässä. Kun hevoset olivat saaneet jaloiteltua, tutkin tuomarilistaa. Ilonan arvostelisi Iina A. Manen tuomarina toimisi puolestaan Anette N. Mane meni kehään ensimmäisten orien joukossa ja sen esittäminen oli melkoista työtä. Kun tuli Ilonan vuoro, olin kuitenkin ehtinyt jo rentoutua Manen esittämisen jälkeen ja valmistautua esittämään Ilonan parhaat puolet. Talutin tamman kehään ja se höristi korviaan uteliaana. Talutin Ilonan keskelle kehää seisomaan suoraan tuomarin eteen, jotta tämä saisi arvioitua tamman rakenteen. Rakenteen ja kunnon arvioinnin jälkeen oli vuorossa liikkeiden arviointia ja ravautunkin Ilonan maneesia ympäri, jotta Iina A saisi käsityksen tamman liikkeistä. Meidän vuoromme oli sillä kertaa ohitse ja olin erittäin tyytyväinen tamman suoritukseen. Neiti oli kuunnellut minua hyvin ja varmasti näyttänyt parhaimpia puoliaan tuomarille. Sitten odoteltiinkin tuloksia. Kun tulokset viimein julkistettiin, minua jännitti. Ilonan kanssa kehässä oli ollut monia potentiaalisia suomenpienhevostammoja. Olin haljeta ylpeydestä ja onnesta, kun Iina A ilmoitti, että suomenpienhevostammojen luokkavoittaja kakkonen olisi Kasarmin Ilona! Tamma sai samalla irtoSERTin ja JS-maininnan. Enää oli jännitettävissä vain se, katsoisiko BIS-kehän tuomari Peppi S, että Ilona olisi valmis ottamaan vastaan irtoSERTin. Esitin Ilonan vielä kertaalleen Pepille, ja lopputuloksena oli se, että Ilonalle tosiaan napsahti näistä näyttelyistä se irtoSERT. Mane puolestaan oli napannut itsellensä KUMAn. Kotimatkalla lauleskelin radiosta kuuluvaa The Baseballsien Umbrella-kappaletta. Päivä oli todellakin vähintään onnistunut.

27.12.2009 vierailimme ssintin yövalmennuksessa. valmentajamme ssintin kommentti kuului näin:
Ilona käveli reippain askelin alusta alkaen ja se ohitti alkukäyntien aikana useaan otteeseen laahustelevan Kaken. Totesin, että Ilonan kanssa alkuverryttelyssä ei tarvitsisi niin paljoa keskittyä eteenpäinpyrkimykseen vaan pyysinkin yukitoraa tekemään paljon siirtymisiä ravista käyntiin ja toisinpäin. Siirtymisissä tamma alkoi löytää sopivaa eteenpyrkimystä ja ratsastaja onnistui säilyttämään sen tasaisesti. Käynnissä tehtävät täyskäännökset takaosalla näyttivät aluksi menevän vähän jotenkin sinnepäin, kun ratsastaja menetti hieman otetta tammaan ja se alkoi kiiruhtamaan käännösten läpi. Muutaman peruutuksen jälkeen käännöksistäkin tuli hallitumpia. Ravivolteilla kokoaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi Ilonalle. Se ei olisi halunnut lyhentää itseään ja menetti reippaan ravinsa takia taspainoaan volteilla. Pyysin yukitoraa etsimään volteilla sellaista fiilistä, että hän olisi tekemässä siirtymistä käyntiin. Eli ravia saisi hidastaa reilusti ja sitten koota. Ilonan ravi hidastuikin hyvin ja kun ratsastaja pääsi kokoamaan sitä, tamma ravasi oikein hienosti. Ilonan kanssa jätettiin keskiravit väliin ja siirryttiin suoraan laukan kokoamiseen. Yukitora löysi nopeasti oikean vaihteen ja kokosi Ilonan laukkaa todella hienosti. Loppukeventelyissä tamma ei enää juossut vaan se ravasi niin kuin kouluhevosen kuuluukin. Loppua kohden hienosti parannettu!

22.11.2009 ohjelmassamme oli mätsäri. Ilona sai sinisen nauhan, ja kehästä tuli tälläistä kommenttia:
Viimeisenä parina kehään asteli terhakas tamma-varsa sekä upea Kasarmilainen tamma. Ilona hurmasi tuomariston upealla olemuksellaan ja sen ravi oli suorastaan kadehdittavaa. Ilonan suloinen päänmerkki teki tuomariston päätöksestä vaikeaa, mutta kun kehään astui upean vaalea tammavarsa, tuomaristo oli jo täysin myyty. Tämä suloinen herasilmäinen varsa varasti kaikkien tuomaristossa olevien sydämet ja veikin sitten mukanaan punaisen rusetin. Ilona oli kyllä varsan rinnalla todella kova vastus! Ilona sai mätsäristä sinisen nauhan lisäksi näyttelyn kauneimman pään maininnan.

Ilona on virtuaalihevonen, eikä liity mitenkään kuvissa esiintyvään hevoseen, tai ole olemassa.