Luonne - ihan kamala vai kamalan ihana?

Kapinatar tuli minulle ystäväni Helmilinnun kautta. Hän oli lopettamassa talliaan, ja halusi sijoittaa suomenhevoset johonkin. Tarjouduin ottamaan niistä osan meille Karhukorpeen ja Kapinatar oli näistä hevosista yksi. Pinja oli heti alusta alkaen melko hankala tapaus, ja tamman ilkeähkö luonne viehätti minua jostain syystä, niin kuin se oli Helmilintuakin viehättänyt hänen ostaessaan tammaa aikoinaan Viialasta. Tykkäsin Pinjasta alusta alkaen, ja kun se muutti Karhukorpeen, ei käsitykseni tammasta ole laisinkaan muuttunut. Se hurmaa juuri hankalalla luonteellaan ja tempparamentillaan.

Kapinatar on juuri nimensä veroinen tamma. Ehkä hivenen ilkeähkö hamapaiden väläyttelijä, mutta silti sanoinkuvaamattoman upea hyppääjä, johon rakastuu ensisilmäyksellä. Pinja on samaan aikaan haastava ja upea, mutta ratsuna se toimii upeasti ilman kenkkuilua. Tamma ei ehkä kuulu kaikkien suosikkeihin, se joku hurmaa tai sitten ei.

en mä sua vihaa,
en oo vaa sun kaveri

Pinja karsinassa on kuin piru helvetissä. Tamman karsinakäytös ei ole mitään taivaallista ja sen kanssa ollaankin useasti napit vastakkain. Pinja ei arvosta ihmistä, joka alistuu sen tahtoon. Se tahtoo itsensä veroisen, yhtä jästipäisen ihmisen kuin se itsekin on. Pinjan kanssa sen hoitaminen on käden vääntöä, henkistä kamppailua siitä, kumpi luovuttaa ensin ja antaa toisen olla. Kun Pinjan kanssa on tämän henkisen kamppailun saanut käytyä loppuun on tamma melkein mukavakin tuttavuus. Ainoa paha siinä on se, että taistelun joutuu suorittamaan joka kerta uudelleen. Tamman harjaaminen ja jalkojen puhdistaminen, sekä varustaminen onkin tämän taistelun jälkeen helppoa, kun Pinja on todennut, että olet sitä vahvempi ja sen on turha niskuroida vastaan, kun ei kuitenkaan tule voittamaan. Ei tamma tyhmä ole, se vain tahtoo testata, kuinka heikko ihminen on. Jos sille antaa myöten niin voit olla varma, ettei tamma kunnioita sinua seuraavaan puoleen vuoteen pätkääkään. Taluttaessa tamma kulkee kiltisti, mutta saattaa hieman keulia, jos sille päälle sattuu.

Pinjan ratsastaminen on lukunsa erikseen, se toimii jos sille päälle sattuu, mutta huonona päivänä ei. Tamman päivän huomaa helposti alkuverkassa, se on tahmova, laiskantuntuinen ja hyvin monehaluton. Hyvänä päivänä taas Pinja melkein lähtee kädestä, jos sitä ei pidättele tarpeeksi. Tamman kanssa harvemmin tarvitsee raippaa, vaikka sekin on hyvä olla mukana. Pinja on erittyin herkkä pomppaamaan takajaloilleen ja jos jokin ei miellytä sitä juuri sillä hetkellä, tamma kyllä ilmaisee sen. Koulua Pinja ei niinkään rakasta, se mielestä on hyvin tylsää harjoitella pohkeenväistöä tai askellajien vaihtelemista. Pinja rakastaa luonnostaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja voitte kuvitella kuinka hyvin tamma syttyy esteillä. Pinja kuitenkin kuuntelee ratsastajaa, vaikka joskus innoissaan saattaakin syyllistyä ryntäämiseen. Tammalla on suhteellisen hyvä hyppytyyli, joka on kaupan päälle vielä ilmava ja muutenkin hyvin korea.

Sukutaulu - perhe on pahin

Kilpailukalenteri - voittaja-ainesta?

Jälkeläiset - pikkuriiviöt