Luonne - ihan kamala vai kamalan ihana?

Vertti tuli minulle Karhukorven vasta aloitellessa toimintaansa. Silloin minulla oli vasta Heini, Mane ja Huilu joten kaipasin kovasti uusia suomenhevosia meille Kittilään. Näin Chaon ilmoituksen myytävistä hevosista, ja kiinnostuin. Niinpä lähdin Dakotaan katsastamaan suomenhevosia. Siellä minuun vaikutuksen teki yksi ori, Deen Verikosto. Herra käyskenteli ryhdikkäänä ja kun kokeilin ratsastamista suomenhevosella, se liikkui todella mukavasti, ja orin suku vakuutti minut myös. Tein tarjouksen tästä suomenhevosesta ja Chao hyväksyisin ja niin teimme kaupat. Vertti kuitenkin muutti Karhukorpeen vasta vähän myöhemmin, sillä se oli ollut vuokralla Lakea-nimisellä tallilla. Nyttemmin oriherra on kotiutunut oikein hyvin tänne Lapin maisemiin.

Tervehys kaikille! Minä olen musta ja nopea, tappava Verikosto. Mulle ei kannata tulla uhoilemaan tai mä annan köniin. En pelkää mitään ja menen läpi vaikka harmaasta kivestä. Näin ori ilmeisesti kuvittelee itsestään. Todellisuudessa asia ei kuitenkin aivan nuin ole. Väriltään musta hän kyllä on, muttei nopea. Ravi tai laukkakilpailuhin ei Vertistä viettiä löydy. Mammanpoika, joka piiloutuu omistajansa taakse hiemankin pelottavissa tilanteissa, joten rohkeutta päällekäymiseen ei ole. Kissathan ovat sukua leijonille ja isoimmille kissapedoille, joten niiden seurassa on ehdottomasti oltava varuillaan, jos niille vaikka heräisi menneiden aikoijen lihansyöjä raatelijan vaistot. Elikkä Vertti pelkää kissoja. Isommat koirat ovat ok, mutta pienet koirat saattavat myöskin sekoittua kissoiksi.

Yleisesti Vertti on mukava käsitellä oriksi, mutta hieman hönelö. Se ei suinkaan ole pahantahtoinen, eikä omista pahoja tapoja. Hoitaessa sidottuna se yleensä jaksaa odottaa rauhallisesti. Antaa harjata joka paikasta ja voimaakin saa käyttää. Kaviot antaa myöskin putsata, joten kengityksetkin sujuvat rutiinilla. Vesi ei ole niinkään mukava elementti, kun se tulee vesiletkusta tai ratsastaessa vastaan lammikon muodossa. Vesisade ei kuitenkaan häiritse tarhassa kirmailua.

Ratsuna Vertti on säpäkkä, mutta yhteistyöhaluinen. Kun ratsastaja on määrätietoinen ja tietää mitä tekee, niin tätä yhteistyötä on oikein ilo katsella ulopuolisin silmin. Selässä tulee ja saa olla rentona ja kevyin avuin ratsastaa. Alkuun Vertti saattaa säikäyttää olemalla jännittynyt ja pommi vailla lähtölaukasta, mutta rentoutuu sitä nopeammin mitä ratsastaja vain uskaltautuu itse hellittää ja rentoutua. Ratsastastus hetkestä voi muodostua hyvinkin jännittävä, jos ratsastaja jää vain jäkittämään suusta ja istunnallaan. Tällöin Vertti on epävarma ja reagoi helpommin ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Kouluratsuna omaa hyvän tasapainon ja notkeutta. Kantaa hyvin itsensä ja ottaa myöskin selän hyvin käyttöön. Koulukilpailuissa radalla Vertille iskee näyttämisen halu, joten helposti saattaa hätiköidä ja ennakoida tehtäviä. Esteratsuna peloton ja rohkea hyppääjä. Hyppytyyli pehmeä ja ratsastajalle helppo. Innostuessaan voi lapanen yrittää karata käsistä, mutta säilyttää imun esteille. Joten lyhyet radat on parempi jättää hitaimmille. Maastossa ratsastaessa on päiviä, kun tuntuisi ratsastavan vanhalla ruunalla. Mutta, etenkin tuuli saa pojan herkemmäksi ja ärtyisäksi. Tällöin, jokin tuttukin kohde voi mudostua hyvinkin pelottavaksi. Pikkuautot eivät kuitenkaan pelota ja isoimmistakin austoista ohi päästään asiallisesti, jos vain pääsee hieman ojan penkereelle syrjään.

Vertti viihtyisi elellä omassa laumassaan, joten tulee hyvin toimeen muiden ruunien ja orien seurassa. Osaa pitää hyvin puoliansa, mutta suurempia ristiriitoja ei ole saanut aikaiseksi. Tammojen kanssa täytyy aina flirttailla ja hurmata heitä suloisella hörinällä ja pörhistelyllä. Ratsastaessakin saattaa oikein nätit tammat saada miehen pään kääntymään ja sekoamaan askelissa. Pieni äänellä ja eleillä annettu muistutus saa orin hieman nolona jatkamaan jälleen hommaansa. Kilpailumatkojen ja kuljetusten kanssa ei suurempia ongelmia ole ollut. Traileriin ja hevoskuljetusrekkaan Vertti talsii tyynen rauhallisena tietämättä edes tulevaa määränpäätä. Uusissa paikoissa ei kauaa jaksetttaisiin seisoa paikoillaan, kun joka paikkaa pitäisi päästä tutustumaan. Närkästyneenä se yrittää kuopia maata, mutta heti, kun lähdetään taas liikkeelle se kulkee tyytyväisesti rinnalla. Kotonakin taluttaessa yleisesti käyttäytyy nätisti ja kulkee rauhallisesti. Ei harrasta pystyyn nousemista eikä pukittelua.

luonne © Jenny K, kiitos!

Sukutaulu - perhe on pahin

Kilpailukalenteri - voittaja-ainesta?

Jälkeläiset - pikkuriiviöt