|

Royce on täyttänyt kolme vuotta 27.04.2010 ja ikääntyy VHKRn mukaisesti.

Virallinen nimi Royce Spider
Sukupuoli ori
Rotu brandenburg
Syntymäaika 27.01.2010
Säkäkorkeus 168 cm
Kasvattaja namusetä, Spröde Sporthorses |
|
Rekisterinumero VH-00000
Painotus yleispainotus
Koulutustaso re: 130 cm ko: vaativa A
Omistaja yukitora
|
|
Born To Be Wild
Royce on luonteeltaan kunnollinen rokkari - bilefiilis päällä 24/7 ja naiset mielessä vähintään saman verran ajasta. Lisäksi tällä rokkikuninkaalla on vielä niin suuri ego, että se tuskin mahtuu talliin sisään. Egoilevan ja itsekeskeisen orin kanssa ei ole kaikkein helpoin tulla toimeen ja valitettavan usein minulla ja Roycella menee sukset täydellisesti ristiin. Itsepäisen brandenburgin mielestä kun omistaja on ala-arvoinen sintti, jota ei tarvitse kunnioittaa. Minä olen vähän toista mieltä asiasta ja joudunkin usein hieman ojentamaan Roycen mielipiteitä. Muiden hevosihmisten mielestä normaali päivä Roycen kanssa saattaa vaikuttaa melkoiselta extremeurheilulta ja usein he kysyvätkin, että millainen on sitten epänormaali päivä tälläisen villin rokkikundin kanssa. No, siihen on helppo vastata - joskus Royce tottelee kuin ihmisen mieli ja kaikki sujuu mutkattomasti. Mielessäni herää toivonkipinä - jospa ori muuttuisi kiltiksi ja hyvätapaiseksi loppuiäkseen? Aina seuraavana päivänä saan kuitenkin todeta, että mihinkä tiikeri juovistaan pääsisi. Vaikka brandenburgin kanssa toimiminen ei ole kaikkein helpointa hommaa, jokin sen villissä luonteessa viehättää minua suuresti. Juuri siksi me Roycen kanssa sovimmekin yhteen. Minä kaipaan haastetta, vauhtia ja vaarallisia tilanteita rokkarielämän tapaan ja Royce tarjoaa niitä minulle. Mikäpä sen mukavampaa? Tähän mennessä vielä mikään ei ole osoittautunut jännittävämmäksi ja kokemusrikkaammaksi kuin Roycen kanssa eläminen ja sen kilpailuttaminen.
Ori on hoitaessa hankala tapaus. Sitä ei paskankaan vertaa kiinnostaisi seistä paikoillaan tuntikaupalla puunattavana ja hoidettavana. Heti kun otan harjapakin esiin, Royce mulkoilee minua karsinastaan murhaavasti ja perääntyy sitten ison karsinansa (sanottakoon että mikään karsina tuskin olisi tarpeeksi iso Roycen valtavalle egolle) perälle toivoen, että minä luovuttaisin ja heittäisin suosiolla harjapakin nurkkaan. Vaan enpä tee niin, ja karsinan ovea avatessani Royce käännähtelee karsinan perällä hermostuneesti ja tuijottaa minua niin pahasti kuin osaa. Karsinassa oria on turha alkaa hoitaa, ja niinpä se on syytä viedä heti kättelyssä käytävälle hoidettavaksi. Käytävälle meno on Roycelle tuskaa ja se yrittääkin kaikkensa, jotta saisi jäädä turvalliseen karsinaansa. Ilkeä ja paha omistaja kuitenkin pakottaa brandenburgin käytävälle ja vielä sitoo tämän riimusta kiinni. Vaikka Royce onkin todella paljon helpompi hoitaa käytävällä kuin karsinassa, ei se tee hoitamisesta helppoa käytävälläkään. Parhaansa mukaan Royce yrittää väistää harjaa ja teputtaa sivuaskelia minkä ehtii ja naru antaa periksi. Oria pitääkin olla jatkuvasti komentamassa käyttäytymään ja hetken ajan se ehkä osaakin olla nätisti kunnes alkaa taas temppuilemaan. Harjaamisessa vierähtääkin yleensä tovi jos toinenkin, kun Royce temppuilee ja yrittää väistellä harjaa. Orin hännän ja harjan selvittely ei mene yleensä yhtään sen paremmin kuin herran karvan harjaus. Hevonen pudistelee päätään ja liikuttelee sitä sivuille väistääkseen inhottavan harjakamman. Siksi onkin turha lähteä taitelemaan Roycen harjakseen mitään metrin korkeuteen kohoavaa hiuslaitetta - ennen kilpailupäivää nopea palmikointi ja siinä se. Samaa käytäntöä on suositeltava myös hännän kanssa. Kavioita putsatessa brandenburg ei millään haluaisi nostaa jalkaansa maasta, vaan pitää sen jämäkästi maassa. Pitkän maanittelun, komentelun ja lopulta ärhäkän tiuskaisun myötä Royce vaivautuu nostamaan jalkaansa vähän maasta ylös ja siihen on sitten tartuttava mitä pikimmin, jottei ori kerkeä laskea koipeaan takaisin maan tasalle. Varustaessa on turha unelmoida mistään rentouttavasta lomasta. Royce tekee tästäkin aika hankalaa ja esimerkiksi satula tuntuu olevan sille aineinen vihollinen. Herra nimittäin yrittää väistää tätä inhottavaa kapistusta viimeiseen asti, kunnes lopulta luovuttaa ja antaa asettaa tuon hirviöimäisen nahkakasan selkäänsä. Satulavyön kiristely on branden mielestä vielä tuskallisempaa ja se viskookin mielenosoituksellisesti päätään ja saattaa kuopia jalallaan maata. Kun satulavyö on sitten lopulta saatu kiristettyä rokkarikonin mahan ympärille, on suitsien vuoro. Niihin Royce sentään suhtautuu hieman iisimmin ja antaa laittaa sopuisasti ohjat kaulalleen. Kuolaimet ovat taas yksi lisä orin hirvittämien välineiden listaan ja se kohottaa päänsä korkeuksiin välttääkseen nuo nolot rautaviritelmät suussaan. Taas oria pitää komentaa niin napakasti kuin mahdollista ja ori nöyrtyy lopulta ottamaan kuolaimet suuhunsa ja suitset voi kiristää loppuun. Suojia tai pinteleitä laitettaessa Royce käyttäytyy kuin niitä ei olisikaan - eiväthän moiset vähäpätöiset möllykät voi häiritä suuren rokkikuninkaamme rauhaa.
Roycen taluttaminen.. näin kaunisteltuna sanottakoot, että se on aika syvältä. Ori poikkoulee riimunarun päässä pää koholla kuin rokkistara esiintymislavalla. Parhain tekniikka herran taluttamiseen on vain roikkua riimunarun toisessa päässä ja kiskoa suuriegoista oria sinne, minne nyt pitääkin mennä. Roycen taluttaminen vaikeutuu todella paljon silloin, jos näköpiiriin ilmestyy yksikin tamma. Brandenburg ei voi vastustaa naisten ihanaa kutsua ja se alkaa välittömästi kiskoa itseään tamman suuntaan pitäen järjetöntä mekkalaa. Yleensä tammat vastaavat Roycen kutsuun täysillä ja tästä ei seuraa mitään hyvää kenellekään. Royce tanssahtelee, pyörii, hirnuu, hörisee ja steppailee saadakseen tamman tulemaan luokseen. Tammalaitumen ohi brandea ei kannata taluttaa ikinä, sillä sieltä ei sitten pääse koskaan pois ja kaikkein parhain tapaus on ollut se, että ori on riistäytynyt taluttajan otteesta ja hypännyt tammojen laitumen aidan yli tutustumaan lähemmin viehättäviin neitosiin. Kuten useimpien rokkitähtien, myös Roycen ympärillä pyörii siis varsinainen haaremi naisia ja näin ollen tätä omaa rokkikuningastamme ei kannatakaan päästää lähelle vaarallisia leidejä. Roycen kanssa tammat kannattaa siis kiertää ja mahdollisimman kaukaa.
That's All Right Mama
| i ii Galactic Power |
iii Gambit Springs |
| iie Esprit Vila |
| ie Robins MoonTwist |
iei Reverberation |
| iee Wind Dancer |
| e Kiymet Nihan |
ei Valdimiro |
eii Reginhard L |
| eie Yadigar |
| ee Baltelda |
eei Qayum Tai |
| eee Jadwiga |
We're gonna rock around the clock tonight
| Päivämäärä |
Jaos |
Kutsu |
Luokka |
Sijoitus |
| 00.00.0000 |
|
kutsu |
|
00/00 |
| 00.00.0000 |
|
kutsu |
|
00/00 |
| 00.00.0000 |
|
kutsu |
|
00/00 |
| 00.00.0000 |
|
kutsu |
|
00/00 |
| 00.00.0000 |
|
kutsu |
|
00/00 |
| 00.00.0000 |
|
kutsu |
|
00/00 |
| 00.00.0000 |
|
kutsu |
|
00/00 |
I Wanna Be Your Man
| Syntymäpäivä |
Varsan nimi |
Emä |
Omistaja |
| 00.00.0000 |
- |
- |
- |
| 00.00.0000 |
- |
- |
- |
| 00.00.0000 |
- |
- |
- |
| 00.00.0000 |
- |
- |
- |
Sex, Drugs And Rock And Roll 21.06.2010 maanantai Aikaa edellisestä päiväkirjamerkinnästä onkin vierähtänyt jo tovi. Kesä tuli ja lumi suli, niin kuin osuvasti sanotaan. Lämpimät helteet suosivat ennen kesälomien alkua, mutta kesäkuun keskellä iski sadekuurojen ja koleuden värittämä kesä. Pian kuitenkin ilma kirkastui jälleen, ja myös rokkikuninkaan oli aika päästä kesälaitumelle. Täysin vapaata lomaa en Roycelle kuitenkaan suonut, vaan kesäkuumuudellakin aina ajoittain talutin vastaan tappelevan orin maneesiin ja jatkoimme ahkeraa harjoittelua. Yhtä aktiivista tahtia en kuitenkaan pidä kesällä Roycen kanssa yllä, vaan annan sen viettää pitkiä ja laiskoja päiviä suurella laitumella ponini Kentsun kanssa. Vaikka Royce yleensä kokeekin muut orit uhaksi, herrasmiesmäistä ja nöyristelevän hovipojan tyylistä Kentsua ori sietää täydellisesti. Se ei ole koskaan kurmoottanut Kentsua mitenkään, vaan ilmeisesti pitää ponia jonkinlaisena seuramiehenään. Kesäisinä päivinä olisi tarkoitus lähteä poikien kanssa myös maastoilemaan, mutta samalla tietysti varottaisiin, ettei mamman rokkimussukoiden jalka katkea tai naarmua tule mihinkään. Vaikka Royce temppuileekin kaiken aikaa, ei se yleensä vahingoita itseään mihinkään ja se helpottaa huomattavasti arkea. Hyttysistäkään ori ei välitä tuon taivaallista - herra käyskentelee laitumella kuin kuningas valtakunnassaan nöyrä neuvonantaja Kentsu vanavedessään.
27.03.2010 lauantai Tänä yönä sitä piti puuhata kaikenlaista. Piti sammuttaa valot Earth Hourin ajaksi ja sitten vielä siirtää kellot tunnilla eteenpäin. Ennen tuota tekemisen täyteistä iltaa minun oli kuitenkin liikutettava Royce. Viikonloput olivat orin kanssa kevyempiä ja huomenna hevosella olisi koko päivä täysin vapaata. Tänään olin kuitenkin ajatellut ottaa Roycen kanssa kevyen pyörähdyksen maneesissa, hypellä muutaman matalan esteen ja siinä se. Tapeltuani orin kanssa tunnin verran siitä laitetaanko satula selkään vai ei pääsin lopulta maneesille sisään. Royce ei meinannut pysyä nahoissaan vaan se steppasi paikoillaan kuin ammattisteppaaja. Jouduinkin pyytämään tallimestarilta Jonathanilta apua hetkeksi, jotta sain noustua orin selkään. Jo heti alkuverryttelystä lähtien Royce liikkui kuin duracelpupu ja minulla oli täysi työ yrittää verrytellä alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kun aktiivinen verryttely oli hoidettu, Jonathan ojensi jälleen auttavan kätensä ja pystytti meille pari matalahkoa harjoitusestettä. Royce kiskoi ohjista lujaa ja hiippaili paikoillaan kuin hiilihapon voimasta kohta poksahtava limupullon korkki. Kun sitten annoin brandenburgille avut laukan nostamsieen, Royce ampaisi matkaan kuin rasvattu salama. Se tuntui suorastaan nauttivan vauhdin hurmasta, mutta minä en ollut aivan samaa mieltä. Ori hyppeli esteet kevyesti, mutta minulla oli täysi työ pysytellä satulassa. Kun sitten parin kierroksen jälkeen Royce kyllästyi ja hidasti vauhtiaan, sain huokaista hetkeksi. Treenin lopuksi rokkikuningas päätti nimittäin vetäistä kunnon pukitussarjan ikään kuin loppukevennykseksi. Pysyin kuitenkin Roycen selässä ja niinpä tästä treenikerrasta selvittiin ilman suurempia haavereita, lukuunottamatta tietysti tallin radiota, jonka rockin vannoutunut ystävä Royce potkaisi tuusan nuuskaksi harjatessani sitä ja Voicen soittaessa Fintelligensin Mikä boogie-biisiä.
|