|
Dont Say A Word "Dani" - virtuaalihevonen
HistoriaaDani tuli minulle ollessani jälleen matkalla Saksassa, silloin kun Twistyn tallitilat vielä sijaitsivat Tanskassa. Etsin uusia kouluratsuja vanhojeni rinnalle kilpailemaan ja keräämään itselleen sijoituksia. Olin viettänyt ensimmäisen yöni hotellissa ja kysäisin sitten aamulla hotellista lähtiessäni respalta, tietäisikö hän mahdollisesti paikallisia hevostalleja, joilla voisi olla vaikkapa myytäviä ratsuja. Respan ystävällinen mieshenkilö läjäytti minulle tiskiltä suuren kasan hevoslehtiä, joissa oli myös myynti-ilmoituksia. Yllätyin suuresti ja kiitin häntä lähtien silmät pyöreinä selailemaan lehtiä läheisen kahvilan pöytään. Sieltä löysin Jeremias Macnairin ilmoituksen, jossa myytiin lupaavia nuoria kouluratsuja. Soitin Jeremiaalle ensin ja tiedustelin näistä myytävistä hevosista. Hän kertoi niistä puhelimessa kaiken mahdollisen ja sanoi, että voisin tulla käymään vaikka heti. Siinä minä sitten ajelin Jeremiaan tilalle, jossa hän esitteli minulle kaksi kouluratsua. Toinen oli viileän charmantti ori ja toinen taas tempperamenttinen tamma. Tamman hän toi toisena näytille. Se kiskoi riimunarua, hirnui ja tanssahteli pomppien välillä kahdelle jalalle. Kun pääsin hevosen selkään, se hoiti hommansa radalla puhtaasti ja rehellisesti. Tamma miellytti omaa silmääni sekä suvun että luonteen puolelta. Sen energinen ja hieman vaikeahko luonne vain täydensivät tammasta saamaani vaikutelmaa. Niin tein Jeremiaan kanssa kaupat Danista sekä You Know Who-nimisestä orista. Dani on kotiutunut Twistyyn hitaasti mutta varmasti ja näyttänyt kykenevyytensä myös kilparadoilla.LuonnekuvausDont Say A Word, eli tuttavallisemmin pelkkä Dani, on tempperamenttinen
ja säpäkkä tamma. Sillä riittää energiaa ja vauhtia aina, eikä mikään
tunnu pidättelevän tammaa sen päästessä vauhtiin. Danin energisyyden
takia tamman käsittely voikin olla hankalaa ja hieman ärsyttävääkin.
Trakehner on myös erittäin seurallinen ja se viihtyy hyvin niin
ihmisten kuin muidenkin hevosten seurassa. Dani ei pidä yksinolosta
laisinkaan ja se alkaa helposti hermostuneeksi, jos jää pitkäksi aikaa
yksinään tarhaan tai laitumelle oleilemaan. Myös karsinassa tamma
kaipaa viereiseen karsinaan hevosen seurakseen, tai muuten neidin
tallissa olosta ei tule oikein mitään. Myös esimerkiksi trailerissa
Danin kanssa on hyvä olla toinen hevonen seurana, sillä tamma
käyttäytyy paljon rauhallisemmin ollessaan turvallisen lauman jäsenin
seurassa. Ihmisten kanssa Dani tulee toimeen hyvin, mutta
kokemattomammat käsittelijät eivät usein saa pidettyä tammaa kurissa,
ja neidin käytös riistäytyy käsistä, jos sitä ei osata käsitellä
oikein. Tammaa voi kuitenkin mennä harjaamaan ja vaikkapa taluttamaan
melkein kuka tahansa, kellä riittää taitoa pitää Danin riekkuminen
kurissa. Sukutaulu ja -selvitys
Danin suku ei ole täynnä huippukouluratsuja, vaan sieltä löytyy muissakin lajeissa kilpailleita hevosia. Myös pari oikeata helmeä kätkeytyy neidin sukuun, ja kokonaisuudessaan tamman sukutaulu on varsin mukava. Danin isä, I Don't Like You on syntynyt ja elänyt Saksassa, ja sen on kasvattajanut eräs maineikas trakehnersiittola. Ori myytiin nuorena eteenpäin kotisiittolastaan siitos- ja kilpaoriksi eräälle yksityiselle kasvattajalle, joka oli vasta rakentelemassa omaa uraansa hevoskasvattajana. Säkäkorkeutta tältä koulupainotteiselta orilta löytyy 169 senttimetriä, ja luonteeltaan I Don't Like You on tempperamenttinen ja hieman haastava käsitellä, kuten tyttärensäkin. Taitoja siltä ei kuitenkaan puutu - ori on kilpaillut parhaimmillaan Grand Prixin tasoisia luokkia myös Saksan ulkopuolella useaan otteeseen ja menestynyt hyvin. Orilla on eniten varsoja Saksassa, mutta sen jälkeläisiä löytyy myös muualta Euroopasta ja muutama on myyty jopa Amerikkoihin saakka. Yhteensä I Don't Like Youlla on varsoja viisitoista kappaletta, joista suurin osa on kilpaillut omalla tahollaan korkeissa kouluratsastusluokissa. Kilpauransa jälkeen ori siirtyi siitoksen puolelle, ja jatkaa edelleen siitosorina, kunnes pääsee viettämään rauhaisia eläkepäiviä. Danin isänisä, Black Bird tuli kasvattajalteen huonoista oloista. Hyvä hevonen oli lähes pilattu ankaralla koulutuksella ja huonolla kohtelulla, mutta se pääsi kuitenkin tarpeeksi ajoissa pois vanhasta kodistaan uuteen ympäristöön. Ori oli melkoinen ongelma hevonen aina alusta loppuun saakka, mutta ajan kuluessa siltä saatiin karsittua huonoja tapoja pois. Black Bird ei koskaan luottanut kunnolla ihmisiin, ja sitä pystyivät käsittelemään vain tietyt ihmiset. Se, mikä hevosessa kuitenkin kasvattajia kiinnosti, oli sen taidot suoritutua vaativista kouluratsastusluokista kunnialla. Black Bird oli myös rakenteeltaan juuri sopusuhtainen, mutta näyttelykehiin sitä ei luonteensa takia laskettu. Säkäkorkeutta tällä mustanpuhuvalla orilla oli 170 senttimetriä. Paljon Black Birdilla ei kuitenkaan kisattu, vaan sitä käytettiin enemminkin siitoshevosena, joka periytti varsoilleen rakennettaan ja askeliaan. Yleensä ori astuikin hyvin lempeitä ja rauhallisia tammoja, jotta varsatkin mielellään perisivät tamman luonteenpiirteitä. Black Bird lopetettiin 26 vuoden iässä vanhuuden tuomiin vaivoihin. Danin isänisänisä, The Birds ei kilpaillut elämänsä aikana kovinkaan paljon, vaan toimi ennemminkin harrastehevosena ja astui muutamia tammoja. Sillä kuitenkin käytiin muutamissa kilpailuissa, joissa se sijoittui melko hyvin. The Birds ei ollut painottunut ainoastaan yhteen lajiin, vaan se hyppäsi kohtuullisen hyvin esteitä ja yhtä hyvin väänsi myös koulukiemuroita, joskaan kumpiakaan ei kovinkaan korkealla tasolla. Korkeutta The Birdsiltä löytyi 168 senttimetriä, ja sen rakenne oli kohtuu hyvä. Luonteeltaan herra oli orimainen, mutta kuitenkin sitä pystyi käsittelemään melko hyvin verrattuna joihinkin vauhkompiin oreihin. The Birds syntyi etelä-Saksassa, ja myös kilpaili siellä. Danin isänemä, If You Were Gone oli lempeä ja hyväsydäminen tamma, joka tuli monen erilaisen hevosen sekä ratsastajan kanssa toimeen. Tammalla kilpailtiin jonkin verran, mutta kovinkaan menestynyttä neidistä ei koskaan tullut. Se saikin vain muutaman jälkeläisen, jotka ovat kuitenkin menestyneet emäänsä paremmin kilpakentillä. If You Were Gonilla kilpailtiin sekä esteitä että koulua, mutta sen jälkeläisten näytöt ovat painottuneet enemmän kouluratsastuksen puolelle. Tamma syntyi suureen trakehnersiittolaan, jossa hevosia oli lähemmäs sata kappaletta. Kyseinen siittola on pyörinyt pitkään, joten If You Were Gonin sukujuuret ulottuvat siittolan historian alkutaipaleelle saakka. Danin isänemänisä, If Only You oli kouluratsastuksen parissa kilpaillut ori, joka teki pitkän ja hyvän uran kouluratsuna Saksassa. Se oli pari vuotta sijoituksessa Hollannissa, mutta palasi sieltä takaisin kotitallilleen, joka oli suuri trakehnersiittola. Orilla oli säkäkorkeutta 169 senttimetriä, ja luonteeltaan se oli itsepäinen ja melko vaativa hevonen. Kouluradoilta If Only You niittoi menestystä hieman, ja sen jälkeen se siirtyi siitokseen astuen useammankin tamman. Lähes kaikki If Only Youn jälkeläisistä ovat kilpailleet ja eläneet Saksassa. Kaiken kaikkiaan If Only Youlla on jälkeläisiä seitsemän kappaletta. Trakehner kuitenkin menehtyi pahaan ähkyyn ollessaan noin 17 vuotias. Siitä jäi muistoksi kaikki hienot seitsemän varsaa, joista osa toimii kilpa- ja siitoshevosina, osa taas pelkkinä harrasteratsuina. Danin isänemänemä, Anywhere kilpaili vain hieman kouluratsastuskilpailuissa ennen siirtymistään siitosuralle. Siitostammana se vietti melkein huimat kymmenen vuotta elämästään synnyttäen lukuisia varsoja saman kasvattajanimen alle. Anywhere oli ulkonäöltään varsin kaunis hevonen, eikä sen rakenteessakaan ollut valittamista. Tamman sukuun kuului hienoja, menestyneitä saksalaisia trakehnereita, ja siksi sen varsat myytiinkiin melko nopeasti kalliilla hinnalla tarjouskilvan ollessa käynnissä. Säkäkorkeudeltaan tamma oli noin 166 senttiä, ja luonteeltaan se oli hyvin kiltti ja yhteistyöhaluinen. Anywhere sai yhteensä seitsemän varsaa, ja tamma eli 21 vuotiaaksi saakka. Danin emä, White Sunshine on kouluratsuspainotteinen trakehnertamma, joka on kilpaillut paljon Saksassa ja sen ulkopuolella niittäen kunniaa ja menestystä. Tamma asui koko ikänsä samalla tallilla, ja se kilpaili enimmäkseen myös saman ratsastajan kanssa. Luonteeltaan White Sunshine on melko kiltti, mutta sillä riittää silti virtaa ja energiaa vaikka muille jakaa ja ratsastaessa trakehnertamma onkin melko sähäkkä ja se vaatii selkäänsä kokeneen ratsastajan onnistuakseen. Varsoja White Sunshinella on Danin lisäksi viisi kappaletta, joista kolme on oreja ja kolme tammoja. Niistä kaikki ovat kilpailleet kouluratsastuksen puolella ja Dani on ainut, joka on myyty Saksan ulkopuolelle. White Sunshine kilpaili Grand Prix-tasolla aina 17 vuotiaaksi saakka, kunnes siirtyi siitosuralle saamaan varsoja. Tamma viettää tällä hetkellä eläkepäiviä ja on iältään peräti 29 vuotias. Danin emänisä, No More Drama oli helposti kuumuva ja kiivas ori, joka kilpaili vaativalla tasolla kouluratsastuskilpailuissa. Saksassa syntynyt ja kilpaillut trakehnerori oli rakenteeltaan hyvä ja myös sen liikkeet herättivät ihastusta kouluratsastuskilpailujen radalla. Kilpailuissa Drama menestyi kohtalaisen hyvin, ja se voitti myös muutamia kansainvälisiä kilpailuja saaden enemmän mainetta ja herättäen kiinnostusta trakehnerkasvattajista. Luonne Dramalla ei kuitenkaan ollut mitä parhain, vaan se liikkui radalla melko nopeaan tahtiin eikä sen käsitteleminen ollut todellakaan mitään unelmahommaa. Säkäkorkeudeltaan 170 senttinen ori oli toisinaan vähän pelottavakin ilmestys, joten suurimmaksi osaksi sen astumat tammat olivat melko rauhallisia luonteeltaan. Varsoja Drama on saanut kymmenen kappaletta, joista osa on myyty Saksaan trakehnertalleille ja osa Saksan ulkopuolelle. Drama menehtyi vakavaan ähkyyn 18 vuoden iässä. Danin emänisänisä, Never Again oli yleispainotteinen, 169 senttiä korkea trakehnerori. Se kilpaili sekä esteillä että kouluratsastuksessa, kummassakin keskiverrolla tasolla menestyen ihan kohtalaisesti. Never Again syntyi Itä-Saksassa eräässä pienessä trakehnersiittolassa, josta se sitten myytiin kilpatallille kilpailemaan. Kilpauransa jälkeen ori myytiin vielä kerran toiseen siittolaan toiselle puolelle Saksaa. Täällä siittolassa Never Again sai kaikki varsansa. Yhteensä orilta löytyy jälkeläisiä neljä kappaletta, joista muutama toimivat ihan vain harrastehevosina. Ori ei elänyt kovin pitkään, sillä se menehtyi aivoissa olleeseen kasvaimeen, jota ei mitenkään ollut mahdollista leikata. Never Again lopetettiin kasvaimen johdosta vain 16-vuotiaana. Danin emänisänemä, Drama Queen oli koulupainotteinen, pienikokoinen trakehnertamma, joka ei kovin paljoa kilpaillut, vaan toimi enimmäkseen harrasteratsuna ja kisasi vain muutamissa pienissä kisoissa melko hyvällä menestyksellä kuitenkin. Drama Queenin kasvatti eräs hyvin pieni siitostalli, jossa majaili muutamia trakehnereja ja tamman syntymän jälkeen tämä pikkutalli ryhtyi laajentamaan toimiaan. Drama Queenin omisti eräs nuori nainen, joka piti tammaa kuin kukkaa kämmenellä. Luonteeltaan neiti oli ystävällinen ja lempeä hevonen, joka soveltui hyvin aloittelijoiden ratsuksi. Radalle se toimi luontevasti ja askelsi hyvin. Drama Queen eli Saksan maaseudulla rauhaisassa tallissa, jollainen on varmasti jokaisen yksityishevosen unelmapaikka. Varsoja Drama Queen sai kaksi kappaletta, orin sekä tamman. Danin emänemä, Sunday Is Coming oli kaunis ja hyväluonteinen tamma. Sen kasvatti eräs lahjakas kasvattaja, ja tamman kouluttamiseen panostettiin paljon ja siitä aiottiin leipoa kouluratojen prinsessa. Sunday koulutettiinkin vaativan tason kouluratsuksi ja sillä aloitettiin kilpaileminen jo nuoressa iässä. Tamma menestyi hyvin kisoissa ja se olikin kasvattajiensa ehdoton suosikki nuorten kilparatsujen joukossa. Tammalla jatkettiin kilpailemista ja se täytti kasvattajiensa odotukset hyvin. Muutaman menestyksekkään kilpavuoden jälkeen Sundaylla teetettiin ensimmäinen varsa, josta kasvoi hieno kouluratsu. Tämän jälkeen Sundaylla kilpailtiin vielä hieman, mutta lopulta se siirtyi kokonaan siitosuralle periyttämään hyviä ominaisuuksiaan. Sunday sai yhteensä neljä varsaa, sillä sitä haluttiin säästellä, jottei suku yleistyisi liikaa. Tamma nukahti ikiuneen 27 vuoden iässä. Danin emänemänisä, Comez oli itsepäinen ja hankalahko trakehnerori, joka oli säkäkorkeudeltaan 169 senttiä korkea. Tämä herra kilpaili sekä koulu- että estekisoissa, mutta estekisoissa se menestyi huomattavasti huonommin ja kilpaili pienissä luokissa, kun taas kouluratsastuksen puolella Comez kisasi melko vaativissa luokissa paremmalla menestyksellä. Ori ei ollut luonteeltaan mikään helppo tapaus, ja itsepäisyytensä lisäksi sillä riitti energiaa pukitteluun ja muuhunkin kiukutteluun ennen ratsastamisten aloittamista. Comez kilpaili usein saman ratsastajan kanssa, joka tunsi ratsunsa läpi kotaisin ja osasi pitää sen kurissa kouluradalla. Comezin rakenne oli hyvä ja se oli erittäin rodunomainen trakehner. Berliinissä syntynyt ja myöhemmin Hampurissa asustellut Comez myytiin eläkepäiville eräälle siittolalle, jossa sillä teetettiin yhdeksän varsaa. Ori menehtyi yli kaksikymmentävuotiaana katkaistuaan laitumella jalkansa, jolloin se täytyi lopettaa. Danin emänemänemä, Light Sunday oli energiaa pursuava, sympaattinen trakehnertamma, joka elämänsä aikana ehti piristää monen tallityöntekijän elämää pirteällä olemuksellaan. Kaikin puolin kiltti mutta silti energinen tamma oli monen tallityöntekijän suosikki ja nämä melkein kilpailivat siitä, kuka sai viedä Lightia tarhaan tai talliin tai siivota sen karsinan. Koulupainotteinen tamma kisasi hieman, mutta oli kuitenkin suurimman osan elämästään siitostammana eräässä Belgialaisessa siittolassa. Tamma oli syntynyt Saksassa mutta jo nuorena se myytiin Belgiaan huutokaupan kautta. Jälkeläisiä elämäniloinen Light on saanut viisi kappaletta, ja ne kaikki ovat hyvärakenteisia trakehnereja, joista osa on kilpaillut varsin menestyksekkäästi KRJn puolella. Light menehtyi kuitenkin vanhuuteen korkeassa ja kunnioitettavassa 28 vuoden iässä kotitallillaan. Kilpailukalenteri
Jälkeläislista
Päiväkirja ja valmennukset01.01.2010 kouluvalmennus Tousle Rouletissa STP-seuran jäsenille - valmentajana PörröpompulaKun olin saanut Enman ja Maukan, sekä heidän hevoset, pyysin Yukitoran ja Danin. Aluksi kevyt lämmittely, koska mitä sivusilmällä katselin, olit lämmitellyt Dania jo aika hyvin kun erikseen valmensin muita. Dani nosti ravin näpsäkästi ja hetken kun katselin muualle, tuo kaksikko kirmasi laukkaa ympäri maneesia. Pyysin Yukitoraa pidättämään reippaalla kädellä ja paljon puolipidätteitä. Tiesin jo että alkulämmittelyä ei enää tarvinnut, Dani oli jo valmista kauraa tositoimiin. Pyysin ratsukon keskelle, isolle ympyrälle. Pyysin nostamaan ravin monen puolipidätteen kautta, samalla pyysin myös että Yukitora pitäisi ohjat tiukalla ja antaisi pohjetta samalla ihan kevyesti. Dani nosti ravin rauhallisesti, eikä sillä ollut aikomustakaan singota mihinkään. Dani painoi päätä maata kohden ja taivutti kaulaansa kaareen. Danin askeleet nousivat kevyesti maasta, ilmavasti ja sulavasti. Danin hengitys oli tasaista, eikä se puuskuttanut ja Yukitoran ryhti oli hyvä, vaikka katse olikin alhaalla. Ravipätkien jälkeen pyysin käyntiä, josta nostaa laukka suoraan jälleen kerran taas monen puolipidätteen kautta, jottei Dani kiihdyttäisi turhaan. Aina joka kerta kun Yukitora pidätti ohjalla, huiskaisi Dani hännällään ikävän sävyisesti, tammalla oli ihan selvästi kova halu mennä kovaa. Dani kuitenkin nosti laukan hillitysti ja rauhallisesti. Danin askeleet tarpoivat maata ja siitä huomasi että sillä oli liikaa virtaa, sen keskittymiskykyyn nähden. Pyysin että Yukitora siirtyisi Danin kanssa uralle ja antaisi tamman spurtata laukalla niin paljon kuin sielu sietäisi. Yukitora teki näin ja Dani puuskutti mennessään viisi kierrosta taukoamatta, kunnes se omasta tahdostaan pysähtyi katselemaan ja kuuntelemaan, ilman Yukitoran käskyä pysähtyä. Dani rauhoittui ja virta oli sen verran tasaantunut että nyt Danin keskittymiskyky oli paljon parempi. Pyysin ratsukon takaisin keskelle isolle ympyrälle, nostamaan tällä kertaa rauhallista koottua laukkaa, ja se onnistui yhden puolipidätyksen jälkeen ja hennoilla laukka-avuilla varustettuna. Dani laukkasi hillitysti, kootusti ja erinomaisen kauniilla askeleella ja tempolla. Pyysin Yukitoraa valitsemaan millä laukanvaihto-sarjalla haluaisi aloittaa, joko joka kolmannella askeleella, joka toisella tai jokaisella. Yukitora aloitti joka kolmannella. Dani vaihtoi askelta kevyesti puolelta toisella, tahdikkaasti ja rehevästi. Käskin ratsukon siirtymään uralle ja kokeilemaan laukan vaihtoja miten itse Yukitora haluaisi. Yukitora nosti laukan ja pyysi Dania vaihtamaan joka askeleella. Dani vaihtoi kuin vaihtoikin, se painoi päänsä alas, kaulan kaarelle ja vaihtoi askelta tarmokkaasti. Hienoa katsottavaa, ei voi muuta sanoa. Pyysin ratsukon kierroksen jälkeen takaisin isolle ympyrälle näyttämään Piaffe ja Passage taidot. Piaffe Danilta onnistui hyvin, askeleet olivat tamman alla, eikä juurikaan yhtään ulkonevat, jalka vaihtui ripeästi mutta sirosti. Passage, ei ollut Danille mikään ongelma, sen ravi oli muutenkin puhdasta ja Passagessa näkyi lopullinen hieno tulos. Askel ripeä ja kevyt, liike hento, mutta säväyttävä. Pyysin vielä etu- ja takaosakäännöksistä pienimutoiset esimerkit ja esimerkeiksi niitä ei voi sanoa, ne olivat paljon enemmän. Dani suoriutui koko valmennuksesta oikein mainiosti ja kunnialla. Lopuksi pyysin Yukitoralta pienen shown Danin kanssa ja Yukitora aloitti. Dani nosti laukan paikaltaan ja alkoi laukata kohti maneesin kulmaa, Yukitora pysäytti Danin puoleen väliin ja näytti pienen Piaffe esityksen, jonka jälkeen jatkoi laukkaa joka toisella askeleella vaihtoineen. Lopuksi Yukitora käänsi Danin keskiuralle ja teki etuosakäännöksen kautta passage pätkän. Lopuksi Dani oli noin kuuden metrin päässä minusta ja Yukitora kumari, olin taas jälleen kerran haltioissani. Lopuksi loppuverryttely, kiitos ja kumarrus. 01.12.2009 Joulukuun ensimmäinen päivä otettiin vastaan meillä Twisty Puzzlessa hilpeissä tunnelmissa. Saapuessani talliin olin hyvin väsynyt ja ruokin hevoset puoliksi nukkuen. Dani näytti olevan heti aamusta kovin virkeällä tuulella ja oli innokkaana kuikuilemassa annostellessani aamukauroja tamman karsinaan. No, hyvä että edes joku on pirteä, ajattelin ja hymyilin tamman innokkuudelle. Dani jauhoi kaurojaan hyvällä ruokahalulla, ja niin kaikki muutkin hevoset tekivät. Tänään ohjelmissa tamman kanssa olisi melko kevyt treeni, sillä viime päivinä sen kanssa oli treenattu aika ankarasti, kun esimerkiksi maukka oli käynyt valmentamassa meitä täällä Twisty Puzzlessa ja olin saanut häneltä hyvää palautetta yhteistyöstämme. Siksi päätinkin antaa Danille palkinnoksi hyvästä työskentelystä vähän kevyemmän päivän viikossa olevien vapaapäivien lisäksi. Aamupäivällä harjasin Danin oikein huolella, ja ohjasin tamman sitten maneesiin. Dani oli oma, energinen itsensä, mutta erityistä säpäkkyyttä ei ollut tänään havaittavissa. Treenatessamme hieman kouluratsastusta tamma liikkui melko hyvin, mutta ei niin hyvin kuin olisi ollut mahdollista. Dani kuunteli kuitenkin melko hyvin pohkeitani, joten en pitkittänyt treeniä moisten seikkojen vuoksi. Treenauksen jälkeen Dani pääsi hetkesi karsinaansa ja iltapäivällä sanoin tallitytöille, että he voisivat viedä hevoset tarhoihin. Tallityttömme Ida otti tällä kertaa Danin talutettavakseen, ja tamma näytti jälleen olevansa riimunarussa temppuilemisen kruunaamaton kuningatar. Ida piteli riimunarusta urheasti kiinni Danin tanssahdellessa sen päässä kohti tarhaa pää korkeuksissa ja silloin tällöin myös jalkaa ilmaan heittäen. No, lopulta Ida sai ajettua trakehnerin kuitenkin tarhaan, ja siellä se sitten remusi lumisessa maisemassa muiden tammojen kanssa niin että puuterilumi vain pöllysi. Tälläistä tällä kertaa. 29.11.2009 kouluvalmennus - valmentajana maukka Saavuin maneesille hieman myöhässä, mutta olit jo kerinnyt hyvin lämmittelemään tamman. Tamma kulki aluksi verkkaisesti uraa pitkin, mutta reipastui kun annoit pohkeita. Tänään harjoittelemme hieman laukanvaihtoja sekä siirtymisiä käynnistä laukkaan. Nostaessasi ravin tamma hieman säpsähti ja lähti laukkaamaan, pienillä pidätteillä sait kuitenkin Danin siirtymään kevyeeseen raviin. Muutaman ravi voltin jälkeen annoin luvan nostaa oikean laukan. Dani kuitenkin oli niin innoissaan että nosti väärän laukan ja alkoi pukittelemaan. Pysyit hyvin selässä ja sait tamman rauhoittumaan. Nyt nostitte oikean laukan ympyrällä ja pian olisi aika vaihtaa oikeasta laukasta ns. väärään laukkaan. Vaihto sujui tammalta muitta mutkitta hyvin, mutta otitte vielä muutamaan otteeseen vaihtoja uudestaan. Pian siirryimmekin siirtymisiin. Hiljensit Danin käyntiin, tamma tietysti hangoitteli vastaan, mutta sait sen siirtymään käyntiin. Hieman jäähdyteltyänne teidän olisi tarkoitus kävellä rauhallisin askelin pitkin lyhyttä uraa ja pitkälle uralle tultaessa, siirtyä suoraan käynnistä laukkaan kulman kohdalla. Aluksi tamma nosti ravin ja sitä kautta laukan, mutta hiljensit takaisin käyntiin ja seuraavan lyhyen sivun ja pitkän sivun tullessa nostaa laukka kulmasta. Nyt tamma huomasi kuinka keskityit annettuun tehtävään ja se keskittyi itsekkin. Dani siirtyi käynnistä laukkaan hienosti, jolloin taputit sitä kaulalle. Otitte siirtymiset vielä pariin otteeseen uudelleen, hyvin onnistuen. Päästin teidän jäähdyttelemään maastoon. Danin kanssa täytyy näyttää että itse keskityt tehtävään ihan kympillä, niin neitikin silloin keskittyy. Yhteistyönne sujui ihan hyvin tamman innokkuuteen nähden. Jatkakaa samaan malliin. 01.11.2009 Näinä päivinä Tanskaan satoi runsaasti lunta ja myös meidän tallipihamme peittyi valkean kerroksen alle. Juuri lumisateen aikana olin päättänyt tehdä kunnon treenin Danin kanssa tulevia kilpailuja varten. Kun menin katsastamaan tammaa hevosen karsinaan, se otti minut innolla vastaan ja suorastaan pursusi energiaa ollen täysin valmiina pinkaisemaan kouluratsastusradalle suorittamaan vaativan tason liikkeitä. Taluttelin Danin maneesiin ja lämmittelin sen aluksi. Huomasin heti, että tamma oli hyvin vauhdikkaalla tuulella tänään ja liikkui tavallistakin ripeämpää vauhtia. Päätinkin siksi vähän pitkittää lämmittelyä, jotta saisin Danin kuuntelemaan itseäni paremmin. Kun pääsimme neidin kanssa sitten tositoimiin, liikkui trakehner eteenpäin hurjaa vauhtia, mutta kuunteli kuitenkin melko hyvin antamiani apuja ja teki koululiikkeitä niin kuin pyysin. Tiukan tunnin treenin jälkeen vein Danin takaisin karsinaan. Se katseli minua ruskeilla silmillään ja avain yllättäen pökkäsi minua turvallaan. Hymähdin ja silitin otuksen päätä. Myöhemmin päivällä Dani riehui vielä lumisessa tarhassa Fairytalen kanssa. Kaksikko laukkasi aidan viertä niin että lumi pöllysi ja ne nauttivat täysin siemauksin talven tulosta. Minä en ollut yhtä tyytyväinen kuin Dani ja Fairy - molemmat olivat nimittäin aivan lumessa loimista huolimatta ja toppaloimet olivat kastuneet aika lahjakkaasti.. vaan mikäs sen mukavampaa kuin kuivailla loimia lämpimässä kuivaushuoneessa talvisena pakkaspäivä? Ei varmaan niin mikään. No, kaikesta tästä voimme päätellä, että Dani tykkää talvesta ja viihtyy lumisessa maisemassa. Illalla sitten kuivalin niitä loimia kuivaushuoneessa ja mietiskelin, mitä loppuvuoden kouluratsastuskilpailut toisivat minulle ja Danille tullessaan. 31.10.2009 Olin jo pari päivää aikasemmin lastannut talliapulaisten kanssa ison kasan hevosia kuljetusvaunuun, ja siinä olikin riittänyt urakkaa ja aikaan oli vierähtänyt useampi kymmenminuuttinen. Kaikki hevosista olivat matkalla kouluratsastuskilpailuihin, jotka järjestettiin ystäväni billin toimesta Saksassa hänen tallissaan Devilish Dressagemastersissa. Myös Dani kisasi siellä ja matkalla Saksaan todella rauhallinen, ehkä siksi, että kuljetusvaunussa oli sen kanssa paljon muitakin hevosia. Saapuessamme kisapaikalle tamma oli hyvin innoissaan eikä meinannut pysyä nahoissaan, kun talutin sen ulos vaunusta. Trakehner hyppi pystyyn, ravasi kaula kaarella riimunarun päässä ja hirnui minkä ehti kaikelle ja kaikille. Sen rauhoittelemiseen vierähti vähän aikaa, ja pidin pitkän hengähdystauon sen jälkeen, kun olin saanut hevoset majoitettua ja Danin rauhoittumaan ja menemään kiltisti sille varattuun varakarsinaan. Kisapäivän aikana minulla ei ollut juurikaan lepotaukoja, sillä kilpailin melkein kaikissa luokissa itse omilla hevosillani. Mukana olevat tallitytöt pitivät kuitenkin huolen hevosista luokkien jälkeen, jotta ehdin välissä edes hotkaista sämpylän suuhuni. Danin kanssa osallistuin kolmanteen luokkaan. Vein sen hyvissä ajoin lämmittelyalueelle, sillä tamma oli ollut näiden parin päivän aikana tavallistakin energisempi, ja sen sain huomata, kun yritin saada neitiä kuuntelemaan pidätteitä. Pohkeeni ja ohjasotteeni menivät kuuroille korville, ja Dani vain sähelsi omiaan kurkkien kaula pitkänä muita hevosia. Puristin ohjia hermostuneena ja yritin saada sen kuuntelemaan itseäni. Jos samaa menoa jatkuisi radalla, ei kisoista tulisi osaltamme mitään. Yritin tosissani pidätellä Dania, joka ravasi kiivasta tahtia lämmittelyalueen uraa pitkin. Huokaisin pitkään ja jatkoin yrittämistä. Viimein kuulutettiin meidän vuoromme astella radalle. Uskoin, että tästä tulisi katastrofi. Luuloni eivät kuitenkaan pitäneet paikkansa, sillä heti tervehdyksen jälkeen Dani alkoi kuuntelemaan minua paljon paremmin ja teki juuri niin kuin pyysin. Olin huokaista helpotuksesta, mutta keskityin kuitenkin ratsastamaan tammaa radalla eteenpäin. Kun suorituksemme oli vihdoin ohi, olin helpottunut ja taputin sekä kehuin Dania runsaasti, olihan se tehnyt juuri niin kuin piti. Luokan loputtua kaiuttimista kuului sitten sijoittuneet. Sijoitumme Danin kanssa upeasti neljänsiksi! Kunniakierros ei kuitenkaan sujunut aivan mallikkaasti, sillä tamma paahtoi eteenpäin kuin höyryveturi eikä jälleen kuunnellut ohjeitani yhtään. Rata oli kuitenkin sujunut hyvin ja olimme myös sijoittuneet, joten kisat olivat osaltamme sujuneet oikein mallikkaasti. 09.09.2009 Syksyisenä iltana Danin tiineys oli viimeisillään, ja me tallimestari Erikin kanssa aavistelimme, että varsa syntyisi ihan lähipäivinä. Olin antanut tammalle erikoisruokaa, jotta varsa ja emä kummatkin saisivat tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet. Tamma oli syönyt ruokansa hyvällä halulla, ja tiineys oli edennyt muutenkin kaikin puolin mainiosti. Toivon todella, että Danin varsa syntyisi terveenä, sillä se oli minulle itselleni yksi syksyn odotetuimmista varsoista. En ollut päästänyt neitiä tänään tarhaan huonon sään takia, vaan olin pitänyt sen tallissa. Eilen olin käynyt tamman kanssa lyhyellä kävelylenkillä, mutten ollut tehnyt lenkistä kovin pitkää, sillä Dani temppuili talutettaessa yhtä pahasti kuin ennenkin. Ruokimme Erikin kanssa illalla hevoset ja katsoin, että Danilla oli kaikki kunnossa. Neiti näytti hyvinvoivalta ja kaikin puolin iloiselta. Toivotin hevosille hyvää yötä ja kotona katselin hetken televisiota, ennen kuin painelin raskaan päivän jälkeen nukkumaan. Joskus neljän aikaan aamulla joku jyskytti päärakennuksen ovea. Hyppäsin sängystä ylös, pukeuduin aamutakkiin ja ryntäsin ovelle. Envyy ja Helmilintu olivat myös hereillä ja juoksivat perässäni alakertaan. Avasin oven ja siellä oli Erik. "Danin varsa on syntynyt!" hän kailotti ja minä nappasin nopeasti kengät jalkaani ja takin päälle ja säntäsin kohti tallia pimeässä ja kylmässä syysaamun viileydessä. Ja niin - tottahan Erik oli puhunut. Dani makasi karsinassaan pienen mytyn kanssa. Se oli synnyttänyt varsan omin avuin ja pikkuinen poika näytti oikein somalta maatessaan emänsä vieressä ja yrittäen nousta honteloilla jaloillaan ylös. Pirautin eläinlääkärille kuitenkin vasta kuudelta, ja hän saapui tarkistamaan, ettei emällä ja vauvalla ollut hätää, ja eihän niillä ollut. Danin varsa oli oikein soma pikkuinen ori, joka muistutti väriltään paljon isäänsä, maukan oria Ten Inch Heroa. Samana päivänä soitin myös maukalle ja kerroin iloisesta uutisesta. Pohdimme maukan kanssa orivarsan nimeä, ja lopulta päätimme nimetä varsan Shut Up! Twistiksi, ja kutsumanimekseen ori sai osuvasti nimen Muksu. Olin oikein onnellinen varsan syntymästä, mutta seuraavana yönä kellahdin sänkyyn rättiväsyneenä ja nukahdin heti, ja nukuin yhtä kyytiä seuraavaan aamuun asti. |
Kuvagalleria Kuvien © Benny De Ruiter Stables, thanks! Dani on mukana joulukuun KRJn laatuarvostelutilaisuudessa. Dani on täyttänyt neljä vuotta 23.04.2009 ja ikääntyy VHKRn mukaisesti.    |
Twisty Puzzle on virtuaalitalli - Twisty Puzzle is a sim-game stable