Tallitilamme sijaitsevat Yhdysvalloissa, lämpimässä ja aurinkoisessa Kalifornian osavaltiossa, ja Oakland-nimisen kaupungin kupeessa. Omistajan ailahtelevainen mieli (ja pullea pankkitili) ovat muuttaneet tallin paikkaa useamman kerran, mutta tämän hetkinen tallin sijainti miellyttää omistajatarta sen verran paljon, että eiköhän me täällä jenkkilässä pysytä ja asusteta vielä tovi jos toinenkin.
Hyvän kiinteistövälittäjän ja suuren rahatukun ansiosta jo Tanskasta ja Saksasta paenneella yukitoralla kävi niin hyvä mäihä, että hän sai ostettua yhden harvinaisista, Oaklandin esikaupunkialueen sisällä sijaitsevista, mutta kuitenkin tilavista tiloista historiallisine kartanoineen ja valtavine laitumineen. Niinpä vaihdettiin nopeassa tahdissa kaupunkia, maata, maanosaa ja mannerta. Mikä sitten sai omistajattaren tekemään näin suuren muutoksen ja muuttamaan talliin juuri Oaklandaan? Jos olet joskus nähnyt yukin tai tunnet sitä yhtään, vastaus on hyvin yksinkertainen (sillä yuki on todellisuudessa aika mielikuvitukseton olento). Jos taas et ole omistajattareen tutustunut, etkä muuten ole hoksannut syytä tähän niin.. no, jääköön salaisuudeksi. Jos haluat selvittää tämän suuren mysteerion, suunnista tutkimaan hevosia, ja niiden nimiä, ja sen jälkeen armasta Wikipediaa, niin eiköhän vastaus aika pian sinullekin selviä.
Tallipihaan kuuluvat päärakennus eli kartano, kolme tallia, kaksi maneesia, kaksi kenttää, tarhat, laitumet ja muut tarpeelliset (ja vähän vähemmän tarpeelliset) rakennukset ja maamerkit. Tallialue on hyvin laaja ja tuntuu levittäytyvän joka suuntaan, mutta on sen verran selkeä piirteiltään, että eksymisen vaaraa ei ole. Kartanossa tämä vaara sen sijaan on, joten suosittelen pyytämään yukitoralta kartan, kompassin ja GPS-laitteen mukaan alkaessasi tutkia päärakennuksen sokkeloisia käytäviä ja osin sekavaa huonesijoittelua. Eksyminen kartanossa on hyvin tavallista, ja omistajattarelta itseltäänkin meni jokunen tovi oppia tämän labyrintin reitit ulkoa. Jos eksyt, älä huoli. Kyllä joku kuulee avunhuutosi vähintään parin viikon sisällä, ja uskoisin, että pärjäät siihen saakka aivan hyvin itseksesi.
Jotta et mahdollisella tutkimusretkelläsi kävelisi päätäsi aivan pyörryksiin, on minun syytä esitellä muutama tärkein huone tässä heti kättelyyn. Vaikka kartano onkin ollut pystyssä samalla paikalla jo sellaiset miltei sata vuotta, on sitä uusittu vuosien varrella useasti, ja meidän tulomme jälkeen vanha, rikkaiden Amerikkaan saapuneiden siirtolaisten rakentama pytinki on saanut eurooppalaistyylisen ja täysin uudistetun ilmeen. Vanhoja perinteitä on kuitenkin totta kai kunnioitettu ja sukukalleuksia sekä museokalusteita kunnioitettu, mutta pääosin kartano on kuitenkin minkä tahansa nykyisen liikemiehen talouden veroinen asumus. Kartanossa majaa pitävät pääjehu yuki komean rokkarimiehensä kanssa, sekä Qwee ja Envyy sulhasineen.
Sali on suurin kaikista päärakennuksen huoneista, ja siellä kartanon historia on näkyvimmässä osassa, ja muistoesineitä on eniten esillä. Seiniä koristavat kullatuilla kehyksillä kruunatut maalaukset ja kuvat kartanon entisistä haltioista (ja nykyisin seinää komistaa myös harvinaisen edustava potretti yukitorasta). Totta kai seinille on myös tungettu omistajattaren taiteilijaisotädiltään perinnöksi saamat kalliit maalaukset asianmukaisissa kehyksissä, ja ne ovat siellä jotta vieraat ja tallilaiset voisivat tuntea itsensä sivistymättömäksi junteiksi tajutessaan, etteivät tiedä kuka taulun on maalannut tuomassa kulttuurin ja hienostoelämän ripausta tallin arkeen (vaikka kartanossa sitä on jo riittämiin, mutta ainahan sitä pitää sukukalleuksilla hienostella, jos niitä löytyy!). Lisäksi Salista (kyllä, se kirjoitetaan isolla!) voi löytää nostalgisen, vanhan takan, jonka reunukselle on pistetty esille pieniä patsaita, palkintoja ja muistoesineitä. Takan yllä kohoaa myös talon entisiltä asukkailta jäänyt vaakuna kahden aidon miekan kanssa (joita tallipojat vainoavat jatkuvaan), mutta vieläkään kukaan ei ole saanut selville, minkä suvun vaakuna kyseinen koriste on. Tutkimukset jatkuvat ja ehkä jo parin vuoden päästä tässä on monen rivin mittainen selostus tuosta jalosta eurooppalaissuvusta, joka muutti Yhdysvaltoihin mukanaan kasa sukunsa rojua nostalgista arvotavaraa aina romantiikan ajan historian alkuhämäristä saakka.
Keittiö pursuaa viimeistä huutoa olevia kodinkoneita, joiden sähkönkulutuksen rinnalla monen tavallisen huushollin kalpenee... tai ei aivan. Jääkaapit ja jätepuristimet ja monitoimikoneet eivät ole aivan sitä viimeisintä mallia, mutta kuitenkin niin uusia, että niillä pärjää vielä pitkälle. Jos nälkä yllättää tallilla vieraillessa, suosittelen kääntymään hienon, ranskalaisen hovikokkimme puoleen, ja tiedustelemaan häneltä gourmet-ateriaa. No, myönnetään, huijasin. Nälän yllättäessä on turha ryhtyä etsimään kartanosta hovimestaria, keittiöapulaista tai edes kokkia, mutta vuoden kokkikoulutusta käynyt Qwee kyllä varmasti mielellään tekaisee armaille vieraillemme oman erikoisensa, ja voi tarjoilla sen pakollisen ranskan opiskelleena vaikka ranskaksi. Että bon appétit sitten vaan. Talli ei vastaa mahdollisista ruokamyrkytyksistä.
Päärakennuksessa on monen monta erilaista makuuhuonetta, ja niistä suurimman on yuki miehineen ominut itselleen. Toiseksi suurinta asuttaa puolestaan Qwee ja kolmanneksi suurinta Envyy. En suosittele menemään yhteenkään naiskolmikon huoneista (varsinkin yukitoran makuuhuone voi olla hieman, krhm, kyseenalaisessa kunnossa), mutta erityisen varoituksen annan kuitenkin vain Envyyn huoneesta. Jos et pidä aasialaisesta tai varsinkaan korealaisesta musiikista, juokse suosiolla huoneen oven ohi edes vilkaisematta siihen päin. Envyy on pahasti addiktoitunut korealaiseen musiikkiin (ja miehiin), ja huonekin on sen mukainen. Vaikka häntä on yritetty aivopestä yukin toimesta rock-musiikin pariin, edelleen nainen luukuttaa uusimpia k-pop hittejä huippuläppäriltään. Yukin ja Qween huoneet eivät sen sijaan ole niin vaarallisia, mutta niihinkin astutaan omalla vastuulla, ja mahdollisia kipurahoja henkisistä kärsimyksistä ei huoneisiin itse vapaaehtoisesti kulkeneille valitettavasti makseta. Muut makuuhuoneet ovat melko neutraaleja tasasuuruisia keskenään, ja osa niistä on käytössä lähinnä vierashuoneina, tai romuvarastoina. Jos joku uhkarohkea haluaa koettaa yöpymistä sekopäisen talliporukan kanssa, siitä voi ilmoittaa omistajattarelle ja hän lomittaa puuttuvaa hovimestaria taitavasti ohjaten vieraan johonkin monista makuuhuoneista. Itse nukkumapaikkaa on turha lähteä metsästämään, sitä ei nimittäin koskaan tiedä mistä itsensä sen jälkeen löytää...
Toimiston löytää kartanon länsisiivestä. Vieraiden tullessa katselemaan työpistettä he ihastelevat ja päivittelevät; "onpas se siisti! kuinka saat pidettyä paperit näin siistissä kasassa?" Ehm, ei yukitora saakaan. Toimisto yleensä vain siivotaan taitavasti melkein ihmismäiseen kuntoon ennen kuin sitä esitellään saapuneille vieraille, tai potentiaalisille kasvattien ostajille. Toimiston seiniä kiertävät kuvat tallin nykyisistä ja entisistä hevosista, ja takana koreilee vain muutama niistä sadoista ruusukkeista, joita kiltit kisatykit ovat kisoista kotiin tuoneet. Toimistosta löytyy tietysti myös mystisen johtajailmeen luova suuren selkänojan sisältävä tumma konttorituoli, ja huipputason läppäri, jolla yuki hoitelee tallin asioita (lue: facebookkaa, pelaa bejeweled blitziä tai fruit ninjaa ja nettipokeria päivät pitkät sekä surffailee deittipalstoilla). Huoneessa on myös kirjanpitäjän toimipiste, joka on paljon siistimpi sotkuisena kuin omistajattaren työpöytä siistinä. Hyllystä löytyy kansioita jotka sisältävän kaiken tylsän tarpeellisen tiedon tallista, sen menoista, tuloista, hankinnoista ja varoista. Toimiston kaapissa on myös kirjanpitäjän ja yukin salainen pullopiil.. siis, ei mitään. Luit varmasti ihan omiasi äsken, ja laitoit sanoja suuhuni - ei siellä mitään ole. Hylly on täynnä kansiota ja mappeja järjestettynä A:sta Ö:hön. Hehheh, seuraavaan kappaleeseen...
Pohjoisessa osassa sijaitseva, muinoin lastenhuoneeksi rakennettu huone on nykyään suurimmaksi osaksi tallia vahtivien verenhimoisten lihansyöjien (eli koirien) asuttama. Tammiovessa on toki asiaan kuuluvat varoitukset ja merkinnät, että huoneessa asustaa vaarallisia otuksia, jotka pitävät kutsumattomat ja huonosti käyttäytyvät vieraamme kurissa. No, jos rehellisiä ollaan, niin se, joka on joskus nähnyt Jorman, Leevin, Jirin ja Jasperin, tietää varsin hyvin, että tämän kvartetin jäsenet ovat kaikki mammanpoikia ja ylen ystävällisiä persoonia. Tarut hirveistä vahtikoirista ovat siis pelkkää propagandaa, jonka tarkoitus on pitää onnenonkijat ja Justin Bieber-fanit muut ei-toivotut tunkeilijat loitolla. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita koirien kanssa puuhaillessa kyllä tulee kohtaamaan, sillä näin meidän kesken sanottakoot, neljä piskiä eivät ole niitä penaalin terävimpiä kyniä, mutta sitäkin rakkaampia otuksia omistajalleen. Nelikolle jöötä pitämässä on myös topakka neiti Gwenna, joka päihittää älykkyydessä koiramaailman apinatiimin mennen tullen.
Edellä lueteltujen lisäksi päärakennus sisältää lukuisia muita huoneita, kuten vaikkapa palkintohuoneen (täynnä pokaaleja, ruusukkeita, kunniakirjoja ja muuta hienoa!), pari kolme (tarkka määrä ei tiedossa) kylpyhuonetta (joiden kalustukseen kuuluu tietysti poreallas, amme, ensiluokkainen suihkukoppi, marmorinen allas ja kultareunuksinen wc-pönttö...), varastohuoneita, vintin kummituksineen ja mörköineen, ruokasalin, saunan (suomalaiset sukujuuret kunniaan!) olohuoneen (jossa tietenkin kotiteatteri, videotykki, xbox, pleikka kolmonen, nintendo wii jne) sekä muuta vastaavaa, joista en kerro sen tarkemmin hermojenne ja silmienne säästämiseksi. On kuitenkin syytä mainita vielä Kellari, jossa on paljon mörköjä, kummituksia, antiikkisia huonekaluja, vanhoja viinejä ja muutakin alkoho.. arvotavaraa.
Hyvällä tuurilla Kellariin eksyessäsi saatat myös törmätä Morsoveljeksiin tai niiden serkkuihin (jos ilmeesi on tällä hetkellä "o__O"-luokkaa, mene youtubeen ja katso Raumooglen videoita, sinä sivistymätön), joten Kellarissa liikkuessa kannattaa pitää käsillä lyhty ja kirves.. tai ainakin kännykkä, jos ei muuta. Morsot ovat kuitenkin aika vaarattomia, ja ne pelkäävät kuollakseen
Lady Gagan kappaleita ja mansikkakakkua, joten ne on helppo pitää aisoissa. Naiset keittiöön ja morsot kellariin. Tai ainakin morsot kellariin, sillä Twistyn naisia ei kannata keittiöön päästää, muuten ei seuraa muuta kuin tulta ja tappuraa sanojen kirjaimellisessa merkityksessä.
Nyt kun saitte tietää päärakennuksesta jo vähän liikaa ja enemmänkin, on aika siirtyä tallitilojemme esittelyyn. Jos kartano oli sinusta häikäisevä, tallit ovat sitten jo sokaisevia. Kuten esittelyn alussa mainitsin, tallirakennuksia pihasta löytyy kolme kappaletta. Hevosia meille mahtuu noin satakymmenen kappaletta, eli mistään pienestä tallista ei ole kysymys. Tallit on jaoteltu oritalliin, tammatalliin ja pikkutalliin. Kahden ensimmäisen tallin asukkaat arvaa varmaan jokainen kengännumeroaan isomman älykkyysosamäärän omaava, ja pikkutallissa asustelevat nuoret, vasta kisaamista aloittelevat tai koulutusvaiheessa olevat hevosemme, ja toisinaan pikkutallia kutsutaankin junioriosastoksi tai teinisiiveksi, jotka ovat ihan osuvia nimityksiä tälle hulluja ja hurjapäisiä rodeokoneja sisältävälle rakennukselle. Karsinamme ovat isoja ja tilavia, ja niissä kaikissa on automatisoidut juoma-astiat, siistit ja helppokäyttöiset rehukipot, heinäverkot ja kaiket muut hienoudet, joita kuvitella saattaa. Jokaisesta tallista löytyy myös satulahuone, joka on kalustettu asianmukaisesti. Satulahuoneet pidetään aina moitteettoman siistinä, ja kalleimmat suitset ja kuolaimet riippuvat tyylitellyssä vitriinissä seinustalla, ja kaiken maailman erilaisia harjoja ja puunausvälineitä sisältävät harjapakit nököttävät täydessä harmoniassa hyllyjen päällä. Jokaisesta tallista löytyy myös pesukarsina, ja tammatallissa kaikki karsinat ovat leveämpiä varsojen vuoksi.
Tallipihaan kuuluvat myös kaksi tilavaa, valaistua ja viimeisen päälle lämmitettyä maneesia. Toisessa näistä maneeseista on suuri katsomo, jossa vieraat voivat kisojen aikaan mukavasti istua ja katsella radalla viilettävää ratsukkoa. Katsomossa voi toki istua myös silloin, kun omia hevosiamme treenataan, mutta silloin on turha ainakaan joka kerta kuvitella näkevänsä harmonista koulutuuppausta klassisen musiikin tahdissa, sillä useamman kuin yhden kerran ovat harjoitukset päättyneet totaaliseen katastrofiin, ja kulkeneet loppuun saakka ilman harmonisuuden hiventäkään. Maneesi on niin iso, että toisella puolella pääsee ratsastamaan koulua ja toiselle mahtuu täysimittainen esterata. Toinen maneesimme on pienempi, mutta sielläkin riittää hyvin tilaa. Pienemmässä maneesissa treenaamme yleensä nuoria hevosia, mutta myös kilpakonkarit pääsevät joskus harjoittelemaan tässäkin maneesissa. Pieni maneesi toimii yleensä kisojen aikaan lämmittelyalueena. Katoksilla varustettuja kenttiä meillä on kaksi, joista toinen on lähinnä juoksutusta varten. Kenttien reunalla ei ole erillistä katsomoa, mutta senkin reunoille mahtuu kesäaikaan monta innokasta hevosihmistä hevosia tuijottelemaan. Pihassa on myös kävelytyskone, jota ei käytetä kovin usein. Moni varmaan ihmettelee nyt, miksi kävelytyskone piti edes hankkia, jos sille ei ole niin suuri tarve. Noh, monella muullakin tallilla on sellainen ja näyttää hienolta ja edistykselliseltä, jos pihalla sellainenkin härveli seisoo.
Tallipihasta löytyy tietysti myös suuret, vehreät laitumet, sekä lukuisia joukko laadukkaalla pohjalla ja aidoilla varustettuja tarhoja. Tallien ja laidunten portit on aina suljettava huolellisesti (sillä naapurit eivät muutenkaan pidä meistä ja olisi sääli jos hienot kilpahevoset vielä sotkisivat naapurin Pirjon kasvimaan), ja ulkoilualueiden aitoja tarkistetaan aina silloin tällöin, jotta voimme olla varmoja siitä, etteivät hevosystävämme pääse karkaamaan tai loukkaamaan itseään. Suurimmalla laitumella viettävät yleensä ulkoiluhetkiään tammat varsoineen. Useimmat nuorista hevosista tarhailevat pareittain, osa myös isommassa ryhmässä. Jokaisen hevosen tarhakaveri on valittu tarkoin, jottei satu mitään haavereita. Tarvittaessa erakkoluontoinen tai muuten vain ison egon omaava hevonen voidaan tarhata myös yksinään. Laitumilla hevoset ovat lähinnä kesäisin, mutta joskus niitä näkee siellä myös kesällä ja syksyllä, harvemmin kuitenkaan talvella. Tarhat sen sijaan ovat käytössä ympäri vuoden, ja loimitamme ulkoilevia hevosia säänmukaisilla varusteilla. Pahimpina myrskyinä ja pakkasina hevoset ovat kuitenkin enimmäkseen sisällä. Suurin riski pihalla liikkuessa sekä hevosille ja ihmisille on kuitenkin naapurin Pirjo, joka vihaisena haravaa ja kaulinta heilutellen sättii vastuutonta nuorisoa jatkuvaan, vaikka syytä ei aina olisikaan. Pirjoa kannattaa tarvittaessa lepytellä Marja Tyrnin torttuohjeella ja Matin ja Tepon kappaleilla, niillä se leppyy nopeaan. Kannattaa myös varoa Pirjon miestä Penttiä, sillä Pentillä on tapana grillata aataminasussa. Hulluja siis nuo amerikkalaiset, sanon minä.
Tallilta löytyy joukko intohimoisia työnarkomaaneja, jotka paiskivat hommia yötä päivää pitääkseen tallin kunnossa. He ovat ystävällisiä, avuliaita, osaavia, älykkäitä ja suoraan kuin oppikirjan sivuilta. He ovat lukeneet Käytöksen kultaisen kirjan kannesta kanteen, ja osaavat miellyttää ketä tahansa. Arvaat varmaan jo, että Twistyssä asiat eivät ihan näin olen. Tallilaiset eivät ole käyneet wanhan ajan käytöskurssia, eivät tee hommia aina niin ahkerasti eivätkä myöskään aina jaksa pokkuroida ja kumarrella naama maata viistäen. Vaikka täydellisyys ja oppikirjamaisuus uupuukin talliltamme, meiltä löytyy niiden sijasta roppakaupalla erilaisia persoonia, sisukkuutta ja luonnetta. Alla voit tutustua kirjavaan tallitiimiimme, mutta varoitan herkkäkorvaisia (vai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa silmäisiä?) ja käytössäännöistä nipottavia - saatatte järkyttyä. Muut, nauttikaa esityksestä!
yukitora on rokkarityyliä noudattava tallin omistajatar, joka on naimisissa yhtä lailla rock-henkisen miehensä Michaelin kanssa. Omistajatar huolehtii miltei kaikesta tallilla - ostaa pöllii uudet hevoset talliin, myy kasvatit, hoitaa paperityöt, ratsuttaa hevosia ja ratsastaa hevosilla kilpailuissa. Luonteeltaan yukitora on nipottava perfektionisti, jonka suututtamista kannattaa välttää ellei halua joutua karkotetuksi kartanon sokkeloisiin käytäviin ilman kompassia ja GPS-laitetta. Ulkonäöstä voi sanoa sen verran, että nainen on pitkä, omistaa mustat hiukset joissa vilisevät milloin minkäkin väriset shokkiväriraidat ja pukeutuu niittiin, bändipaitoihin ja tennareihin. Toisinaan ehkä aavistuksen pandalta näyttävä yuki on saanut rahat talliprojektin rahoittamiseen erilaisilta tahoilta (lahjuksia otetaan kuitenkin edelleen vastaan käteisen, luottokorttien ja tilisiirtojen muodossa), ja tahoihin kuuluvat mm. taidetta rakastava höperö isotäti, lottokone ja jokunen strobovaloja välkyttävä amerikkalainen uhkapeliluolakin.
Qwee on yukin pitkäaikainen ystävä, ja se, missä he tapasivat, on ehdoton salaisuus, josta puhutaan harvoin ja silloinkin kuiskaten. Arvailuja on toki esitetty useampi, mutta molemmat naiset ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa millään lailla. Qweetä on joskus moitittu hänen miehekkäästä pukeutumistyylistään, ja toisinaan kahvipöytien kuumaksi keskusteluksi nouseekin se, onko Qwee oikeasti mies vai nainen. Naamastaan (ja muualtakin) kuitenkin ihan naiselta näyttävä, punatukkainen holsteinaddikti on ollut tallin tohinoissa mukana alusta asti, ja auttelee silloin tällöin tallin hommissa, kunhan omilta, kiireisiltä bisneksiltään (lue: irkkaamiselta ja kyseenalaisten tekstien kirjoittamiselta) ehtii. Gwenna on Qween koira, ja naisen toisena lemmikkinä toimii Timmy-herra, jonka nainen on omien sanojensa mukaan kouluttanut asialliseksi ja kiltiksi. Qwee on saanut myös kokin koulutuksen, ja huolehtii tallilaisten muonituksesta ja valmistaa herkullisia (tästä voidaan olla montaa mieltä) aterioita myös talliin tupsahtaville vieraille.
Envyy on pienikokoinen, mutta klisisesti sitäkin suurine silmineen hellyyttävämpi ja suloisempi tapaus. Vaikka ensitapaamiselta nainen saattaakin vaikuttaa vähän ujolta, niin odota vaan, kun pääset lähempiin väleihin Envyyn kanssa... sitten saat kuunnella korealaista musiikkia oikein urakalla, ja vähitellen, vaikka tahtomattasi alat itsekin mukautua tähän muottiin ja alitajuisesti klikkaat itsesi youtubeen kuuntelemaan Big Bangia, Super Junioria ja 2NE1:ta... Envyytä kannattaa siis vähän varoa. Muuten hyvin mukava, rehellinen ja lojaali nuori nainen on hyvää seuraa, ja auttaa tallilla kaikenlaisessa pikkuhommissa. Itsekin korealaistaustaisen nuoren miehen kanssa kihloissa oleva Envyy auttaa erityisesti kasvattien nimeämisessä, ja toisinaan yuki joutuu hieman toppuuttelemaan häntä Envyyn hyppiessä tallissa ja osoitellessa varsanrääpäleitä ja luetellessa samalla korealaisia kappaleita kuin liukuhihnalta. Omia lemmikkejä (jos miestä ei lasketa) Envyylle ei ole, mutta hän tulee erittäin hyvin toimeen Jorman, Leevin, Jirin ja Jasperin kanssa, sillä on vasta muutama vuosi sitten joutunut vahtimaan viittä ylivilkasta beaglepentua, ja osaa näin ollen varautua yllättäviin ja äkillisiin tilanteisiin.
Michael on yukin mies, ja he menivät naimisiin muutama vuosi sitten. Yukin tapaan Michael pukeutuu rokkarityylillä, ja kuuntelee samanlaista musiikkia.
Kaksikko tapasikin erään bändin keikalla, mutta mikä yhtye oli kyseessä... jääköön sekin salaisuudeksi. Tatuoitu ja hurjalla Lamborghinilla kruisaileva Mic vierastaa hevosia,
mutta on yukin painostuksella käynyt pyörähtämässä tallilla. Tallitöihin Michael ei osallistu, vaan puuhailee omien töidensä parissa. Jos tallille tuleva vierailija haluaa nauttia
musiikkielämyksestä, Mic soittaa ilomielin oman tulkinnan jostakin rämäpäisestä ja vauhdikkaasta takavuosien rock-hitistä.
Timmy on Qween ruskeatukkainen ja nopealiikkeinen mies, jolta on turha kysyä tallin tai kartanon asioista mitään, koska
hänellä ei ole niistä hajuakaan. Timmy viihtyy muutamaa vuotta nuorempien "apinatiimiläisten" seurassa hyvin, ja jos yövyt kartanossa, saatat toisinaan
saada kannoillesi Timmyn, joka kyselee sinulta missä muut herrasmiehet luuraavat. Miehellä on miltei yliluonnollinen taito hukata kaverinsa missä vain, ja
sitten hän metsästää niitä pitkin Twistyn tiluksia. Jos haluat pelailla jotakin tiettyä peliä ollessasi vierailulla tallilla, käänny Timmyn puoleen. Hänen
pelihyllystään löytyy varmasti juuri se kaipaamasi peli, oli kyseessä sitten GTA San Andreas tai vaikkapa Fatal Frame.
Kartanossa asustaa viiden edellä mainitun lisäksi myös kuudes henkilö, Envyyn kihlattu, korealaistaustainen Kim Jong Hyun. Me puhuttelemme häntä vain Kiminä, ja herra itsekin yleensä kehottaa kutsumaan vain Kimiksi. Envyy tutustui vaihto-oppilaana suomessa olleeseen Kimiin muutamia vuosia sitten, ja ei kulunut kauaakaan, kun nainen jo raahasi kohteliaan, hieman ujon ja vähäpuheisen tallille esittelyyn. Mies vierasti aluksi yukia ja Qweetä, mutta on Envyyn luokse muuttaessaan jo tutustunut heihin, ja liikkuu kartanossa kuin kotonaan. Jos haluat kuulla hienoja tarinoita kartanosta ja saada opastusta siellä suunnistamiseen, on Kim hyvä apu tässä hommassa. Hän on nimittäin opetellut kartanon historian ulkoa loistavasti, ja osaa puhua täydellistä englantia korealaisista sukujuuristaan huolimatta. Kimillä on myös ilmiömäinen suuntavaisto, ja hän ei ole eksynyt kartanossa koskaan. Jos sinua kiinnostaa saada pieni kielten oppitunti vierailullasi, Kim on hyödyllinen siinäkin mielessä. Mies puhuu koreaa, japania, ja kiinaa, joten aasialaisista kielistä kiinnostuneet ottakaa yhteyttä.
Tallimestarinamme toimii jo monia vuosia hevosten parissa työskennellyt Erik.
Miestä kuvaillaan yleensä melkoiseksi työintoilijaksi, ja vieraat
ihmettelevät aina, miten paljon Erik tekee töitä. Työnarkomaaniksikin
haukuttu mies paljastuu kuitenkin rennoksi veikoksi, kun häneen tutustuu
lähemmin, ja toimii toisinaan hiukan holtittomaksikin heittäytyvän
omistajatar yukitoran jonkinlaisena järjen äänenä esimerkiksi hevosten
oston suhteen. Erik vahtii tallilaisia tarkasti, ja seuraa, että
jokainen suorittaa työnsä hyvin. Jo vähitellen kaljuuntuva mies on
ulkonäöltään pitkänhuiskea, ja melko tyypillisen näköinen, hyväkuntoinen
keski-ikäinen mies. Valmentajana Erik on vaativa, mutta osaa myös kehua
valmennettaviaan, jos siihen on oikeasti aihetta.
Tallilla pyörii usein myös pieni jengi tallityttöjä ja -poikia, jotka Erik pitää kurissa ja nuhteessa... tai ainakin kovasti yrittää. Tästä porukasta voisin mainita muutaman luottonaaman, jotka ovat suoriutuneet kartanossa suunnistamisesta ja läpäisseet myös yukitoran vaativan tallilaistestin. Rine on nuori rokkarityttö, joka kuuntelee karsinoita siivotessaan kuulokkeista rajua rokkia, täydellä voluumilla tietenkin. Tälläisiähän ei saisi ääneen sanoa, mutta Rine on yukin suosikki tallitytöistä ihan vain tyylitajunsa ja musiikkimakunsa takia. Poikamaisesti ja musiikkimakunsa tyylisesti pukeutuvan Rinen kielenkäyttö on aika karkeaa ja ronskia - heikkohermoiset kukkahattutädit, korvat kiinni! Toisinaan tyttö karkaa myös niin kutsutulle kuuselle nikotiinin puutteessa, ja vaikka tallialueella ei saisi tupakoida, sortuu siihen joskus yksi jos toinenkin, ja Rine on yksi näistä vakioista. Hevosten kanssa tyttö on taitava, ja monet hankalammatkin yksilöt tottelevat nuorikon napakkaa (ja toisinaan kirosanoilla höystettyä) komentoa hyvin. Serilda ja Selena ovat tallilla käyvät kaksostytöt, jotka kuulemma nuorempina olivat toistensa täysiä kopioita, mutta nykyään erottuvat jo ulkonäöllisestikin hieman. Serilda on luonteeltaan teinimäisesti kutsuttuna kovismaisempi, joka sanoo asiat suoraan eikä kiertele tai kaartele. Toisinaan myös Serilda sortuu huonoon tapaan ja karkaa Rinen kanssa kuuselle. Selena sen sijaan on täysin puhtoinen, kiltti, kohtelias ja miellyttävä tuttavuus, joka puuhailee yleensä vähän rauhallisempien hevosten kanssa. Mustatukkainen ja suuret, ruskeat silmät omistama Viveka on tallipoikien suosikki. Erittäin kaunista nuorta neitiä puhutellaankin toisinaan leikkisästi muruksi, kultsiksi tai muuksi vastaavaksi, mutta Viveka osaa ottaa poikien jutut huumorilla ja pistää apinatiimille jauhot suuhun niin kuin kunnon naisen kuuluukin. Viveka ja Rine ovat hyviä ystäviä keskenään, vaikka väittelevätkin milloin mistäkin. Ulkopuolisen silmin tyttöjen keskenäinen kahina saattaisi vaikuttaa melkoiselta catfightilta, mutta kuka tahansa tallilla useammin vieraillut tietää, että molemmat väittelevät huumorilla eikä vakavuudesta ole tietoakaan. Kiharatukkainen Teresa on tämän porukan niin kutsutut aivot. Koulunsa aina huippunumeroilla suorittanut tyttö ei korkeasta älykkyysosamäärästään huolimatta ole mikään nössö, ja joskus Teresan kielenkäyttö on melkein yhtä asiatonta ja merimiesmäistä kuin Rinenkin. Teresa hoivaa yleensä hieman rauhallisempia hevosia, mutta on vähitellen alkanut totutella työskentelemään myös vaativampien ratsujen kanssa. Tallityttöjen kanssa ajoittain hengaileva Sarah saapui vasta hetken aikaa kirjavaan joukkoomme. Jo pienenä kilparatsastuksesta, ja puoliverisistä kiinnostunut tyttö saapui meille ratsuttamaan hevosia. Sara on hyvä ratsastamaan ja treenaaman hevosia, mutta hän tarvitsee aavistuksen verran ohjastusta tallimestarilta toimiessaan vaativimpien ratsujen kanssa. Parikymppinen nuori nainen on erittäin kunnianhimoinen sekä ahkera, ja joskus tyttö tuntuu vähän ylisuorittavan. Sara treenaa silloin tällöin myös Benin kanssa, muttei pidä nuorukaisesta paljoa ja yrittää aina pärjätä ilman Benin neuvoja. Toisinaan Sarah joutuu kuitenkin nöyrtymään ja ottamaan Beniltä apua vastaan.
Tallin herrasmiesliigaan (jota toisinaan kutsutaan vähemmän mairittelevasti nimellä Team Monkey) kuuluu monta ahkeraa (ja ei niin ahkeraa) työntekijää, jotka suorittavat milloin mitäkin tehtäviä omien taitojensa rajoissa. Nuori ja charmantti Henry on tallin sydäntenmurskaaja ja Timmyn hyvä ystävä. Tallilla vieraillessasi tulet varmasti kuulemaan useamman kerran Henryn valituksen siitä, kuinka hän on vain 182,7 senttiä pitkä ja maaginen 183 sentin pituus on jäänyt kolmen millimetrin päähän. Vivekalla ja Henryllä on jotain peliä keskenään, jota kumpikaan ei kuitenkaan suostu ikinä myöntämään. John on hieman ujompi tallipoika, joka eksyi meille tyttöystävänsä Selenan johdattelemana. John työskentelee rauhallisen hevosten kanssa, ja hän puhuu erittäin hiljaisella äänellä ja avaa sanaisen arkkunsa vain, kun hänellä on asiaa. John on kuitenkin tutustunut tallilla Timmyyn ja Henryyn, jotka pitävät itseään muutamia vuosia nuoremmalle pojalle seuraa. Felix, jota myös James Blondiksi tai Draco Malfoy junioriksi kutsutaan, on tallin platinanvaaleatukkainen komistus. Myös jäänsiniset silmät omistava poika on Johnin ystävä, ja tuli tallille alunperin vain "katsastamaan sen haisevan läävän jossa John tuhlaa aikaansa Selenaa miellyttääkseen". Tallilla Felix kuitenkin tajusi, että oli tullut jäädäkseen, ja oppi vähitellen käsittelemään hevosia ja tekemään tallitöitä. Miekkosta ei turhaan tiluleerata myös yllätyshulluksi - Felix on tutustunut Timmyyn ja nämä kaksi Johnin ja Henry taustapiruinaan suunnittelevat kaikenlaisia hulluja ja hurjia tempauksia. Toisinaan Felix yrittää myös vauhdittaa töitä jollain kummallisella tavalla, joka kuitenkin menee yleensä pieleen ja James Blondin työmäärä voin tuplaantuu. Järjen äänenä miesporukassa toimii Daniel, tallimestarin oikea käsi. Olemme varmoja siitä, että jos lähettäisimme Danielista hymykuvan johonkin naistenlehteen, mies voittaisi ehdottomasti "vuoden hurmaavin hymy"-tittelin. Varsinaisena hymypoikana tunnettu mustatukkainen herra pärjää hevosten kanssa loistavasti, ja ottaa oppia kokeneelta Erikiltä. Viimeisenä, muttei vähäisimpinä voisin mainita Benjaminin (pojat käyttävät tätä nimeä Benistä häntä ärsyttäessään, eli jos haluat ärsyttää miestä, tiedät, mitä tehdä!) eli Benin, joka toimii ratsuttajana Sarahin kanssa. Aavistuksen Sarahilla kokeneemmalla Benillä on hyvät puhujanlahjat, ja jos tarvitset apua ailahtelevan omistajattaren suostuttelemiseen, kannattaa kääntyä tämän herrasmiehen puoleen.
Ulkoasu © Maiju V. 2011 / Otsikon kuvat © Gestüt Ligges & De Wiemselbach & / Otsikon runo on Ode to Joy, runoilijaa ei tiedetä.