 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
VIR MVA Ch Fairytale "Fairy" - virtuaalihevonen
Champion-arvonimi myönnetty 20.12.2009. VIR MVA Ch-arvonimi myönnetty 06.02.2010. LuonnekuvausI kinda liked a girl I knew She was mine and we were sweethearts That was then, but then it's true Vuoden 2009 lokakuun alkupuolella hyvä ystäväni bill oli jälleen kerran tuonut mukavan määrän hevosia itselleen. Hän sattui vihjaisemaan, että yksi näistä tuonneista saattaisi kiinnostaa minua. Bill ei maininnut hevosesta etukäteen mitään muuta (vaikka yritin tietysti udella tietoja), kuin sen että se on estepainotteinen trakehnertamma. Kuten lähes aina, en voinut tälläkään kerralla hillitä uteliaisuuttani ja niinpä lähdin katsomaan, millaisesta hevosesta oikein olisi kysymys. Tiesin billin tuntevan hevosmieltymykseni hyvin, mutten sentään osannut odottaa, että rakastuisin tammaan kliseisesti sanottuna ensi silmäyksellä. Niin siinä kuitenkin kävi. Bill oli vähätellyt sanoessaan, että tamma saattaisi kiinnostaa minua. Tammassa oli kaikkea minua miellyttävää - kokoa, näköä, luonnetta, lahjakkuutta ja ripaus haasteita sekä temperamenttia. Koko hevonen oli kuin minulle tehty aina nimeä myöten. Nimi taisi olla enne. Fairytale - siltä puoliverinen sillä hetkellä vaikuttikin. Sanoin billille, että otan tamman ehdottomasti mukaani ja niin tämä ihana puoliverinen muutti Twisty Puzzleen ja on osoittanut olevansa melkoinen ruusukehai niin estekentillä kuin näyttelykehissäkin. Even though it hurts 'Cause I don't care if I lose my mind I'm already cursed Fairytalea ei kerta kaikkiaan pysty kuvailemaan ainoastaan yhdellä sanalla. Tamma on luonteikas ja se tekee vaikutuksen kokeneempaankin hevosihmiseen. Jos hevosesta pitäisi luetella vain muutamia adjektiiveja, niitäkin tulee heti melkoinen litania. Fairytale on eloisa, tammamainen, tempperamenttinen, haastellinen mutta myös silloin tällöin asiallisesti ja kiltisti käyttäytyvä, hyvä hyppääjä, lahjakas, diivaileva, reipas, neitimäinen, hieno, nätti ja osaava. Fairytalen, eli tuttavallisemmin Fairyn tai Feerin luonteesta löytyy siis paljon piirteitiä ja erilaisia puolia. Helpoksi hevoseksi tammaa ei voi sanoa, sillä se osaa vaikeuttaa asioita diivailemalla ja käyttäytymällä omapäisesti. Toisinaan neiti käyttäytyy taas mallikelpoisesti, eikä sitä melkein uskoisi samaksi hevoseksi, joka silloin tällöin on varsinainen tuittupää. Tamman kanssa eivät pärjää aloittelijat eivätkä kovin kokemattomat hevosihmiset. Fairya käsitellessä tarvitsee nokkeluutta, näppäryyttä, taitoa ja kärsivällisyyttä. Tämän neidin käsittely ei tosiaan ole aina mitään ruusuilla tanssimista ja pumpulipilvien päällä hyppelyä, mutta kun Fairyn saa tottelemaan ja tekemään asioita oikein, se toimii kuin unelma ja neidin käsittely on silloin mukavan helppoa verrattuna siihen, kun tamma joskus tuittuilee ja tuntuu ettei mitään saa tehtyä. Puoliverisestä löytyy siis paljon haasteita, mutta myös paljon hyviä puolia. Every night we fell in love No one else could make me sadder But no one else could lift me high above Hoitaessa tamman käytös riippuu paljolti siitä, millä tuulella Fairy on. Hyvinä päivinä kaikki sujuu puoliverisen kanssa kuin unelma, sitä ei tarvitse sitoa kiinni eikä neiti välitä, vaikka hoitajan otteet olisivatkin vähän kovempia. Jos Feeri taas sattuu olemaan huonolla tuulella, se tuijottaa hoitajaansa murhaavasti jo karsinassa, väläyttelee silmänvalkuaisiaan kun karsinaan tullaan sisään eikä pysy ollenkaan paikoillaan. Silloin paras tapa on ottaa Fairy käytävälle hoidettavaksi. Tammalla ei varsinaisesti ole mitään harjausta vastaan, ja vaikka sillä olisikin huono päivä, ei Feeri näyki tai potki, kun sitä harjaa. Hevosen saa harjattua hyvin vähän hankalammistakin paikoista, ja ainoa, minkä harjaus on hankalampaa, on tamman pää. Fairytalen päätä harjatessa pitääkin käyttää todella pehmeää harjaa ja putsata neidin pärstä hennoin ottein. Hännän ja harjan selvittelylle tamma ei paljoa korvaansa lotkauta, ja sen kuontaloihin voi taiteilla vaikka minkälaisia lettejä ja palmikoita. Kavioita puhdistettaessa Fairy yleensä miettii hetken, ennen kuin vaivautuu nostamaan jalkansa. Tamma kuitenkin on kärsivällinen ja jaksaa pitää jalkaansa ylhäällä sen ajan, kun hoitaja puhdistaa kaviot. Yleensä Fairy nostaa takajalat hieman haluttomammin kuin etujalat. Varustaessa puoliverinen heittäytyy yleensä hankalaksi. Satulan saa laitettua selkään vielä ongelmitta, mutta vyötä kiristettäessä Feeri viskoo päätänsä ylös, alas, puolelta toiselle. Se myös luimistelee korviaan ja astelee hermostuneena sivuaskeleita. Kuolaimiakaan neiti ei aina meinaa ottaa suuhunsa, vaan nostelee päätään korkeuksiin välttääkseen ne. Fairya pitääkin komentaa napakasti, ja toisinaan se täytyy huijata ottamaan kuolaimet suuhun. Kun kuolaimet ovat tamman suussa, loput remmit saa kiristeltyä ilman vastarintaa. Suojia tai pinteleitä laitettaessa Fairytale saattaa hieman nostella jalkojaan ja näin protestoida niiden laittamista. Kun suojat tai pintelit on lopulta saatu jalkaan, Fairy käyttäytyy aivan kuin niitä ei olisikaan. Loimittaessa hyvinä päivinään puoliverinen reagoi tuskin mitenkään, oli kyseessä minkälainen loimi tahansa. Jos Feerillä taas sattuu olemaan huono päivä ja se on kiukkuinen, tamma ei haluaisi missään nimessä mokomaa kangaskasaa päälleen ja protestoi viimeiseen asti. Parina kertana loimi on jäänyt laittamatta Fairyn kiukuttelun takia, mutta useimmiten tamma kuitenkin luovuttaa lopulta ja antaa laittaa loimen selkäänsä. Eläinlääkärin käsittelyssä neiti on aina vieraskorea ja käyttäytyy mallikelpoisesti, vaikka olisi kipeä. Eläinlääkäri saa tehdä työnsä rauhassa, eikä Fairy välitä juuri ollenkaan, mitä eläinlääkäri tekee. Kengittäjä sen sijaan saa Feerin jostain syystä aina kiukuttelemaan, oli tamma muutoin loistavalla tai erittäin pahalla tuulella. Neidin joutuu melkein raahaamaan kengitykseen, ja sitä pitää pidellä kiinni ja komentaa koko ajan, jotta kengittäjä saa tehtyä työnsä. Lastatessa Fairytale tepastelee traileriin, kuin olisi asuisi siellä. Traileri tuntuu olevan tammalle sen itsensä mielestä kuin toinen koti, eikä neitiä tarvitse koskaan maanitella astumaan kuljetusvaunuun sisään. Myös matkan ajan puoliverinen pysyy trailerissa rauhallisena ja tyynenä. Taluttaessa Feeri kulkee kuningattaren elkein ja harmillisen usein taluttajaparka joutuu vain raahautumaan tamman perässä sinne minne tamma haluaa itse mennä. Onneksi Fairy usein tietää, mihin ollaan menossa ja kulkee tarhaan kavereidensa perässä tasaiseen, mutta todella reippaaseen tahtiin. Tarhassa muiden tammojen kanssa Fairytale on ehdoton johtaja, ja se pistää itseään nuoremmat ja vanhemmatkin tammat ruotuun kertaheitolla. Muut tuntuvat hyväksyvät Fairyn johtajakseen, eivätkä tytöt yleensä juuri nahistele keskenään. Puoliverinen viihtyy tarhassa myös yksinään, ja silloinkin se tuntuu tarkkailevan tallipihaa ja muita tarhoja kuningattaren elkein. Oli Feeri sitten yksin tai muiden kanssa tarhasta, se on helppo napata kiinni, sillä tamma tulee yleensä heti taluttajan nähdessään norkoilemaan portille kiinni ottamista odotellen. Jos sataa ja tuulee, Fairy saattaa ryhtyä diivailemaan eikä suostu menemään ulos ollenkaan. Kun sen lopulta saa tarhaan, tamma näyttää nyrpeää naamaa loppupäivän ja pyörii jatkuvasti portilla odottamassa, joko se haettaisiin sisään. Even though it hurts 'Cause I don't care if I lose my mind I'm already cursed Ratsuna Feeristä paljastuu jälleen aivan uusia puolia. Tamma ei aina jaksa odottaa kärsivällisesti, että ratsastaja nousee selkään, vaan se joskus ottaa hermostuneita sivuaskelia väistellen selkään yrittävää ihmistä. Siksi onkin hyvä, että mukana on joku, joka pitää Fairya paikoillaan ratsastajan noustessa selkään. Puoliverisellä on pitkät ja matkaa voittavat askeleet ja ne tuntee heti, kun lähdetään liikkeelle. Fairytale ei välttämättä halua heti aluksi kuunnella ratsastajansa ohjeita, vaan toimii niin kuin itse haluaa. Siksi trakehnerin kanssa on tärkeää tehdä kunnollinen alkuverryttely, jonka aikana sen saa herkemmäksi avuille ja kuuntelemaan ratsastajaa paremmin. Lämmittelyssä on hyvä tehdä sellaisia tehtäviä, jotka saavat Feerin heräämään ja vetreytymään samalla kun avut alkavat mennä läpi paremmin. Kunnon verryttelyn jälkeen tammaneiti on huomattavasti paremmassa terässä, ja tämän tuntee ratsastaja selkään asti. Kouluratsastuksessa Fairytale yltää helppoon A:han saakka. Tamma toimii ratsastajan ohjeiden mukaan, ja vaikka puoliverinen onkin parempi esteillä, se on taitava myös kouluratsastuksessa. Huonoina päivinään Feeri kiukuttelee, jos ratsastetaan sileällä, ja alkaa helpommin pistää ratsastajalleen vastaan. Kaikki kuitenkin tuntuu tammalla unohtuvan, kun päästään esteiden pariin. Heti kun Fairy vain näkeekin jonkun kantavan esteitä sisään, koko hevonen valpastuu, jännittyy ja rohkaistuu. Sitä saa pidätellä aika tavalla, kun odotellaan, että esterata rakennetaan. Tamma ampaiseekin heti tykin kuulun lailla vauhtiin, ja säntää toisinaan esteille vähän turhan lujaa. Feerin kanssa pitää pitää yllä tasainen tempo, ja istua itse rauhallisesti ja tukevasti satulassa. Pienet puolipidätteet radan eri vaiheissa eivät ole pahitteeksi. Fairytalen hyppytyyli on vertaansa vailla. Se porhaltaa esteiden ylitse melkoista vauhtia, hyppää lennokkaasti ja ryhdikkäästi ja laskeutuu kompuroimatta ja takaa samalla ratsastajallekin mukavan alastulon. Fairy hyppää rohkeasti kaikenlaisten esteiden yli ja tottelee ratsastajan apuja ja kulkee siihen suuntaan, mihin ratsastaja käskee. Tamma ei juuri koskaan kieltäydy esteillä ja se ei välitä liiemmin, vaikka ratsastaja ei ehtisikään jokaiseen hyppyyn täysillä mukaaan. Feeri kyllä reagoi, jos ratsastaja vain matkustaa selässä. Silloin se saattaa jopa pukittaa, hidastaa vauhtiaan ja hypätä löysäilevällä tyylillä. Kun ratsastaja on sopivasti mukana hypyissä ja johtaa ratsukkoa, kaikki sujuu mainiosti. Fairy pudottaa puomeja, jos ratsastaja ei huomaa hidastaa sen huimaavaa vauhtia. Jos ratsastaja pysyy mukana hyvin, ja hidastaa tammaa, kun huomaa vauhdin kiihtyvän liian lujaksi, kaikki sujuu moitteettomasti eikä ongelmia ole. Maastoratsuna Feeri on ihan mukava ja silloin tällöin maastossa on mukava kuljeskella tamman kanssa. Neiti ei pelkää juuri mitään ja on erittäin varmajalkainen ratsu. Even though it hurts 'Cause I don't care if I lose my mind I'm already cursed Kisoissa tämä puoliverineiti käyttäytyy elegantisti. Heti trailerista ulos astuttuaan Fairy ottaa kisapaika haltuun, tiirailee ympäristöään ja marssii taluttajansa perässä paikasta toiseen kuin itse kuningas valtakunnassaan. Neidin diivamainen olemus herättää huomiota ja ennen radalle marssimista Feeri on yleensä saanut jo kourallisen ihailijoita ympärilleen. Lämmittelyalueellakin tamma vielä astelee kuin hidastetussa filmissä esitellen itseään katsojille. Vähitellen se kuitenkin onnistuu ratsastajan pakottamana siirtämään keskittymisensä tulevaan suoritukseen. Radalle päästyään Fairytale tekee suorituksen aivan kuin kotonakin, mutta yleisö ja aplodit vain lisäävät sen halua hypätä. Kunniakierrokselle tamma lähtee pää koholla, ylväänä ja aristokraattisena. Näyttelyissä Feeri on elementissään. Se ravaa komeasti esittäjän kanssa ja poseeraa tuomareille ja kameroille diivamaisesti. Fairysta on helppo ottaa kuvia, sillä se on melkoinen linssilude ja tykkää esiintyä kamerankin edessä. Even though it hurts 'Cause I don't care if I lose my mind I'm already cursed Sukutaulu ja -selvitys
Kilpailukalenteri
Näyttelytulokset
Jälkeläislista
Päiväkirja ja valmennukset04.04.2010 Kävimme yksityisessä estevalmennuksessa. Valmentajamme bill kommentoi suoritustamme näin:Valmennuksen aiheena olivat tänään lähestymiset, joten estekorkeus pysyi melko pienenä: parhaimmillaan hypättiin metriä. Fairyn laukka pyöri heti verryttelyistä lähtien hienosti, mutta teissä oli jonkun verran sanottavaa. Aluksi hyppäsimme pitkällä sivulla olevaa pystyä, joka on helppo. Fairy suoriutui tehtävästä mainiosti, vaikka hetkittäin vauhtia meinasi olla liikaa ja tulitte hieman liian lähelle estettä. Kun este siirrettiin keskihalkaisijalle, löytyivät ongelmat. Välillä tamma hyppäsi aivan liian sivusta ja jalkasi oli osua tolppaan. Kun mukaan lisättiin puomeja auttamaan lähestymisessä ja ponnistuspaikan arvioinnissa, suoritus oli lähes esimerkillinen. Muista istua tarpeeksi pitkään satulassa, ettei tamma lähde ryntäämään turhanpäiten. Tällä pienellä tavalla voi pelastaa monta virhepistettä putoamasta tilille. Lopuksi harjoittelimme pienimuotoista rataa ensin apupuomien kanssa ja sitten ilman. Fairy hyppäsi puhtaasti, mutta tiukkojen kulmien jälkeen oli vielä huomattavissa pientä haparointia. Kokonaisuutena todella hyvä suoritus. 19.01.2010 Tammikuussa olin ilmoittanut tamman näyttelyihin. Fairytale tarvitsisi enää yhden MVA-sertin, ja sitten neidille voisi anoa VIR MVA Ch-arvonimen. Näyttelyt järjestettiin tutulla tallilla, Turnberry Trakehnersissa. Osallistuin Feerin kanssa hevostammat-luokkaan. Heti kisapaikalle päästyäni aloin jännittää tulevaa koitosta. Kilpakumppaneina oli tasokkaita hevosia ja taitavia esittäjiä, joten pystyin vain toivomaan parasta. Fairytale diivaili normaaliin tapaansa tuomareille ja yleisölle, kun talutin sen kehään. Tuomarina toimi hyvä ystäväni bill, eli Anu V. Vaikka tunsinkin tuomarin, tiesin, ettei hän antaisi yhtään armoa ja olisi täysin puolueeton. Kun tuli minun ja Fairyn vuoro, talutin tamman kehään niin vakuuttavasti kuin osasin. Neiti käyttäytyi hyvin ja bill tarkasteli Feeriä arvioivasti. Hän pyysi minua ravauttumaan tammaa kentällä, ja niin tein. Tamma totteli minua poikkeuksellisen hyvin, ja ravasi todella elegantisti. Minä en ehkä ollut aivan niin elegantti kuin Fairytale, mutta olin edes yrittänyt pukeutua hieman siistimmin, rock-tyyliäni mukaillen. Liikutettuani tammaa vielä pari kertaa poistuin diivaileva Feeri perässäni kehästä. Jännitin kehän reunalla muiden suoritukset, ja lopulta bill julisti luokkavoittajan. En hetkeen tajunnut mitään, mutta viimein hahmotin, että Fairy pääsi BIS-kehään! Se oli luokkansa parhain. Kävin nopeasti oikomassa kampaustani vessassa peilin edessä, siistin hieman Feeriä ja palasin kehään. BIS-kehässä oli vielä jännittävämpää. Fairytale saattaisi saada vain irtoSERTin ja joutuisimme haeskelemaan MVA-sertia toisista näyttelyistä. Myös BIS-kehän tuomaroi bill ja hänen tuomionsa olivat ankaria. Koin kuitenkin suuren, iloisen yllätyksen - Feeri oli BIS3 ja sai samalla tarvittavan MVA-sertin! Olin onnesta soikeana poistuessani kehästä ja vielä matkalla kotiin lauleskelin iloisena. Kotona pistin melkein välittömästi anomuksen arvonimestä matkaan, ja parin viikon kuluttua pidimme tallitiimin kanssa pienet juhlat ja tamman ruokakippoon kilahti pari ylimääräistä makupalaa - Fairytale sai virallisesti VIR MVA Ch-arvonimen. 24.12.2009 Kun Fairytale oli niittänyt menestystä esteradoilla ja näyttelykehissä, päätin teettää tammalla sen ensimmäisen varsan. Feerin astui yksi hieno kilpaorini - Do Me Like You Hate Me eli tutummin Fuki. Tamma tuli tiineeksi ja sen synnytyksen aika sijoittui jouluaaton tienoille. Olin lisännyt Fairyn ruokaan hieman proteiineja ja vitamiineja sisältäviä osia, jotta tamma saisi tarpeeksi ravintoa myös tulevalle varsalleen. Saksan joulu oli luminen ja aatonaattonakin lunta oli tupruttanut pihan täydeltä. Pidin Feerin lämpimässä tallissa tilavassa varsomiskarsinassa siltä varalta, että varsa syntyisi pian. Tamma alkoi kuitenkin olla hermostunut - se halusi ulos ja liikkeelle. Lopulta vein Fairytalen pienelle lenkille kirpeään pakkasilmaan, lämmin toppaloimi päällä tietenkin. Trakehner nautti suuresti pienestä lenkistä, jonka tein sen kanssa tallin ympäristössä. Minua jännitti suuresti Fairyn ensimmäinen varsa, ja niinpä päädyin majoittautumaan talliin yöksi. Tamma oli osoittanut selkeitä merkkejä siitä, että varsa syntyisi piakkoin. Tallimestarini Erik yritti puhua minulle järkeä ja sanoi, että hän tiesi, että Feeri selviytyy synnytyksestä varmasti varsin hyvin itsekin. Minä kuitenkin puolustelin huolenpitoani sillä, että kyseessä oli lempitammani ensimmäinen varsa, ja niinpä halusin varmistaa, että kaikki sujuisi hyvin ja ilman ongelmia. Erik totesi, että omapahan on valintasi ja niin minä sitten kaivoin ullakon perukoilta vanhan talvimakuupussini ja tyynyineni kävin satulahuoneen lattialle nukkumaan rauhatonta unta. Joskus aamuyöllä havahduin hereille, nousin ja kävelin tukka sekaisin ja pystyssä Fairyn karsinalle. Siellä tamma kökötti pikkuinen varsa vierellään. Varsa oli noussut jo jaloilleen ja näytti erittäin hyvin voivalta. "Feeri, senkin ketku", vinoilin tammalle ja kävin herättämässä Erikin, joka murisi jotain turhasta hätäilystä ja tuli tammatalliin mukanaan kuppi vahvaa, mustaa kahvia. Aamulla eläinlääkäri kävi tarkastamassa kaksikon. Mitään hätää ei ollut ja Fairytale oli synnyttänyt varsan täysin omin avuin. En ollut edes herännyt, vaikka olin nukkunut satulahuoneessa, jonka ovi oli auki. Aamun mittaan join monta tölkillistä energiajuomaa pysyäkseni hereillä ja mietin tammavauvalle nimeä. En edes tajunnut, että nyt oli jouluaatto. Tajusin sen vasta tallityttöjen ja -poikien saapuessa käymään ja tuodessa minulle ja suosikkihevosilleen lahjapaketteja. Kuusi oli haettu, pipareita ja torttuja leivottu ja siitä huolimatta minulla ei ollut leikannut! Joulumieltä täynnä kävin toivottamassa tallin hevosille hyvää joulua ja tipautin jokaisen ruokakuppiin herkkupalan. Lopulta keksin Fairytalen ensimmäiselle varsalle nimen - pikkuneiti sai nimekseen Fame Monster Twist. 12.12.2009 Joulukuun kahdentenatoistapäivänä olin jälleen lastannut hevoset traileriin ja olimme lähteneet matkalle kohti estekilpailuja, jotka järjestettiin Saksassa hyvän ystäväni billin tallilla Dark Side Trakehnersissa. Koko päivä oli sujunut mitä parhaiten - matka kisapaikalle oli ollut mukava, olin kuunnellut koko matkan suosikkikappaleitani ja napostellut tallitytön Turkin matkaltaan tuomia pähkinöitä. Kisapaikka oli suuri ja komea, maneesi mitä parhaimmassa kunnossa, samoin tallirakennukset. Fairytale kilpaili tänään kahdessa luokassa, 140 senttimetrin ja 150 senttimetrin. Kilpailin myös muilla hevosillani samantapaisissa luokissa, joten minulla piti kiirettä koko kisapäivän. Fairy esiintyi suurieleisesti yleisölle jo lämmittelypaikalla ja sain suurin piirtein hätistellä innokaita, nuoria ratsastajatyttöjä tamman kimpusta ennen lähtöä. Tietysti minusta oli mukavaa, että hevosiani ihasteltiin ja kehuttiin, mutta halusin, että Feeri pystyy keskittymään täysillä tulevaan suoritukseen, vastassamme oli nimittäin erittäin kovia ratsukoita. 140 senttimetrin luokka sujui hyvin. Fairytale paineli radan lujaa läpi ja minun tarvitsi vain ohjata sitä eteenpäin. Pian 150 senttimetrin luokassa tamma kuitenkin pääsi loistamaan. Se suorastaan lensi esteiden yli ja kaviot tuskin koskettivat maata esteiden välillä. Nautin suuresti suorituksesta ja yleisön aplodeista. Niin taisi nauttia myös Fairykin, sillä tamman ilme ja olemus oli hyvin tyytyväinen, kun poistuimme radalta. Kävin suorittamassa myös muiden hevosten kanssa luokat, ja ehdin haukkaamaan sämpylänkin siinä välissä. Kuuntelin kovaäänisiä, ja siitä 150 senttimetrin luokasta, jossa Fairytalen kanssa kilpailin, meille napsahti voitto! Nappasin samalla mukaan muutkin ruusukkeet, joita tuli aika mukava kasa. Kunniakierroksella Fairytale laukkasi diivan elkein ja tunsin suunnatonta ylpeyttä ja iloa pelkästään siitä, että omistin tämän upea esteratsun. Feeri saikin roppakaupalla kehuja voitostaan, ja nyt tammalla oli kasassa 36 ERJn alaista sijoitusta. |
KuvagalleriaKuvien © KK, kiitos!Fairy on täyttänyt neljä vuotta 26.10.2009 ja ikääntyy VHKRn mukaisesti.     | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||