Humanizer "Hunni" YLA2 ERJ-I - virtuaalihevonen

i Ophium ii Cadmium iii Violet Lake iie Primrose ie Vermiollion iei United 87 iee Magenda e Smalta ei Cobalt eii Spectrum eie Fighty Flight ee Diss&Run eei Imation eee Chradmia

Hunnin isä on trakehner-ori nimeltänsä Ophium. Tämä ori oli luonteeltaan säpäkkä ja herkkä ratsu, jonka kanssa eivät kokemattomat pärjänneet. Ophium kasvoi suuressa siittolassa, jossa se koulutettiin ja myytiin eteenpäin osaavalle ratsastajalle, joka huomasi, että tulisessa, ja helposti kuumuvassa oriissa piili lahjoja esteratsastuksen suhteen. Ophium ja tämän ratsastaja valmentautuivat pari vuotta, ja siirtyivät kilpailemaan oriin ollessa seitsenvuotias. Vähitellen ratsukko siirtyi entistä korkeampiin ja vaativampiin luokkiin kilpailemaan, ja Rockin hienojen askellajien ja ratsastajan kokemuksen ansiosta he nappasivat sijoituksen jos toisenkin. Ratsastaja voitti Ophiumilla myös muutaman arvokkaan kansainvälisen kilpailun, ja muutaman kisakauden jälkeen ori oli haluttua tavaraa jalostuksessa. Sitä kuitenkin käytettiin hyvin säästeliäästi jalostukseen ja tammat valikoitiin huolella. Yhteensä tämä herkkä ori jätti maailmaan viisi jälkeläistä, joista kaksi on tammoja ja kaksi oreja. Säkäkorkeutta rautiaalta orilta löytyi 170 senttimetriä. Se periytti jälkeläisilleen hyvää hypptyyliään, herkkää luonnettaaan ja hyvää, kouluhevoselle soveltuvaa rakennettaan. Ophium menehtyi 2 vuotiaana vietettyään muutaman vuoden rauhallisia eläkepäiviä.

Hunnin isänisä, Cadmium oli niin ikään painottunut esteratsastukseen. Tämä ori oli luonteeltaan poikaansa rauhallisempi ja tasaisempi ratsu, mutta käsiteltäessä varsinainen villikko. Trakehnerin vanhemmat eivät edustaneet samaa painostusta, eivätkä olleet juuri menestyneet kilpailuissa itse tai saaneet menestyneitä jälkeläisiä. Cadmiumin oletettiin jatkavan vanhempiensa mitään sanomatonta linjaa, mutta tämä ori osoitti kyvykkyyttä ja hyppylahjoja jo nuorena. Siitä kiinnostui eräs englantilainen huippukasvattaja, joka osti keskitason hevosta huonompana pidetyn oriin halvalla hinnalla itselleen, ja vei sen kotimaahansa. Siellä Cadmiumin kanssa aloitettiin ahkera treenaaminen, ja vähitellen hiomattomasta raakatimantista kuoriutui huipputason esteratsu. Cadmiumilla kilpailtiin monta hyvää kisakautta, ja se sijoittui useissa kansainvälisissä kilpailuissa. 168 senttimetriä korkean orin tasaisen varma mutta rohkea hyppytyyli herätti kiinnostusta estekasvattajissa, ja niinpä kilpauransa jälkeen takaisin Saksaan myyty Cadmium astuikin monta tammaa saaden yhteensä kymmenen jälkeläistä. Ori menehtyi 30 vuoden kunnioitettavassa iässä.

Hunnin isänisänisä oli trakehnerori nimeltään Violet Lake. 169 senttisellä, luonteeltaan hieman jurolla orilla ei kilpailtu paljoakaan. Sen suvussa oli niin este- kuin kouluratsujakin, mutta se vähä, mitä Violet Lakea kilpailuissa käytettiin, tapahtui esteratsastuksen puolella. Ori oli ihan hyvä hyppääjä, mutta erityistä talenttia siitä ei löytynyt, ja omistaja käytti herraa lähinnä vain harrasteratsuna aina toisinaan muutamassa kisassa kilpaillen. Koska Violet Lakella ei ollut juurikaan hyviä ominaisuuksia periytettävänään, se ruunattiin kahden jälkeläisen synnyttyä. Kumpikin jälkeläisistä oli ori, ja molemmat ovat sittemmin menestyneet tahoillaan - molemmat esteratsastuksessa. Violet Lake vietti elämänsä rennosti, hoivaavan ja rakastavan omistajan kanssa. Ori kuitenkin menehtyi 18 vuotiaana pahaan suolisolmun aiheuttamaan ähkyyn, jota ei ehditty leikata tarpeeksi ajoissa.

Tamma nimeltä Primrose oli Hunnin isänisänemä. Tällä hienolla ja elegantilla tammalla kilpailtiin jonkin verran sekä koulu- että esteratsastuksessa, mutta lähinnä sen lahjat olivat kouluratsastuksessa. Luonteeltaan Primrose oli erittäin tammamainen, ja vähän diivailevakin. Ruunikko tamma oli peräisin hyvältä kasvattajalta, joka ei kuitenkaan ollut noussut Saksassa suureen maineeseen. Primrose syntyi sillä ajanjaksolla, jolloin kasvattaja vasta aloitteli uraansa. Myöhemmin kasvattaja menestyi ja Primrose sai sitä kautta myös enemmän huomiota. Tammalle kertyi muutamia sijoituksia esteratsastuksesta, mutta kouluratsastuksessa se voitti suuren kansainvälisen kilpailun ennen siirtymistään siitoshevoseksi. Varsoja Primrose sai yhteensä viisi kappaletta, joista viimeiset myytiin eteenpäin korkealla hinnalla kouluratsuiksi. Tamma kuitenkin katkaisi jalkansa laitumella toisen hevosen potkaistessa sitä, ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Primrose nukutettiin ikiuneen 24 vuoden iässä.

Hunnin isänemä on tamma Vermillion. Tämä kuvankaunis, ja luonteeltaan erityisen kiltti ja yhteistyöhaluinen hevonen syntyi Itä-Saksassa, josta se sittemmin myytiin Länsi-Saksaan, ja lopulta Vermillion oli myös hetken ajan vuokralla Englannissa ja Irlannissa. Säkäkorkeutta Vermillionilla oli 165 senttimetriä, ja väriltään se on punarautias. Tammalla kilpailtiin esteratsastuksessa 140 senttimetrin luokkia. Vaikka Vermillion ei ollut korkeudeltaan kovin korkea, se hyppäsi erittäin hyvin ja rohkeasti korkeita esteitä. Trakehnerilla kilpailtiin myös näyttelyissä, ja se kantakirjattiin Saksassa ensimmäisellä palkinnolla. Esteratsastuksessa Vermillion saavutti kiitettävän määrän sijoituksia, ja muutamia kausia kilpailtuaan se siirtyi eläkkeelle. Tammaa käytettiin jalostukseen säästeliäästi, ja se sai kolme jälkeläistä, joista kaikille periytti jotain omista hyvistä piirteistään.

Hunnin isänemänisä United 87 oli kiivas, komea ja suuren egon omistava ori. Esteratsastukseen painottunut mustanruunikko trakehner koulutettiin äärimmäisen tarkasti ja tehokkailla menetelmillä saksalaisella tilalla, josta sitä ei myyty eteenpäin koulutuksen jälkeen, vaikka tarkoitus oli. United kuitenkin vain valloitti kasvattajansa sydämen niin, ettei tämä raaskinut luopua lahjakkaasta ja luonteikkaasta oriista, vaan piti herran itse. Kasvattaja myös kilpaili Unitedilla sen ensimmäiset kaudet, sai paljastettua kuumuvasta ja orimaisesta hevosesta myös herkän ja yhteistyökykyisen ratsun, ja sai oriille kasattua hyvän maineen trakehnerpiireissä. Unitedin tulinen luonne epäilytti kuitenkin hieman muita kasvattajia, mutta tästä huolimatta ori sai kaiken kaikkiaan kolmekymmentä jälkeläistä vaikuttaen jonkin verran estetrakehnerien kantaan Saksassa. United periytti jälkeläisilleen luonteensa lisäksi rohkeaa hyppytyyliä, ja rotumääritelmän mukaista rakennetta.

Magenda, Hunnin isänemänemä, oli myös hieman tunnetumpi esteratsu, jolta löytyi sekä luonnetta, ulkonäköä että kilpailutaitoa. Magenda oli luonteeltaan sähäkkä ja myös hieman kuriton tamma, joka vaati johdonmukaisen ja napakan käsittelijän ja ratsastajan. Varsasta asti ihmisiä hassunhauskalla, kujeilevalla luonteellaan hurmanneen Magendan kasvattaja sai ison liudan toinen toistaan parempia tarjouksia myydessään nelivuotiaan tamman lopulta eteenpäin. Hyvästä, saksalaisesta, mutta myös täysiverivaikutteista trakehnersuvusta oleva Magenda myytiin lopulta potentiaaliselle ostajalle, joka tekikin tammasta hienon ratsun. Hevosella aloitettiin kilpaileminen suurissa esteluokissa ensin muutaman vuoden rauhallisen treenaamisen ja pikkuluokissa kilpailemisen jälkeen. Magenda menestyi hienosti, ja pian tamman nimi oli jokaisen saksalaisten trakehnerkasvattajan tiedossa. Kuten kuvitella saattaa, olivat trakehnerin jälkeläiset kalliita, ja niille valittiin hyvät kodit tarkoin. Magenda jätti maailmaan viisi jälkeläistä, joista jokaisesta odotettiin menestyjää. Muutamasta tuli, muutamasta ei. Yhtä kaikki, Magenda itse oli vaikuttava ratsu ja hieno lisä saksalaiseen estehevosen kulttuuriin. Tamma laukkasi vihreämmille laitumille 17 vuoden iässä.

Hunnin emä on trakehnertamma nimeltään Smalta. Tämä tummanpunarautias, hyvärakenteinen tamma kilpailee jonkin verran esteratsastuksen puolella, ja on napannut itselleen myös mukavan määrän sijoituksia. Kakkospalkinnolla kantakirjattu Smalta oli nuori, vasta siitostammaksi kilpauraltaan siirtynyt hevonen Humanizerin syntyessä. Luonteeltaan seurallinen ja miellyttämishaluinen Smalta osoittautui suojelevaksi, mutta loistavaksi emäksi. Humanizerin jälkeen tamma on saanut jälkeläisiä vielä neljä, joista kaksi on myyty ratsuiksi ulkomaille. Smalta periyttää jälkeläisille hyvää rakennetta, säyseää luonnetta ja mukavaa, mutta hieman haparoivaa hyppytyyliään, jolla tamma on kuitenkin sijoittunut myös kansainvälisissä kilpailuissa muutaman kerran. Säkäkorkeutta Smaltalta löytyy 167 senttiä.

Cobalt, Hunnin emänisä, oli 170 senttinen, melko isokokoinen ja massiivinen ori, joka oli kuitenkin luonteeltaan erittäin ihmisystävällinen, seurallinen ja melko helppo käsiteltävä. Cobaltin kasvatti eräs pieni trakehnersiittola, joka panostaa vieläkin hevosten laatuun, eikä niinkään määrään. Ori asui kotitallissaan koko elämänsä ajan, ja myös kilpaili siellä. Cobalt kuitenkin liisattiin kymmenvuotiaana hetkeksi Englantiin, ja vähän lyhyemmäksi ajaksi myös Suomeen. Punaruunikko Cobalt kilpaili melko paljon esteratsastuksen parissa, ja se sijoittui useita kertoja. Aktiivisen kilpailutahdin pelättiin kuitenkin väsyttävän oria, ja siksi treenausta ja kilpailuja vähennettiin ajan mittaan huomattavasti. Cobalt oli myös ulkonäöltään erittäin komea - se oli hämmästyttävän tarkasti trakehnerin rotumääritelmän mukainen ja orimaisen näköinen. Ori kantakirjattiinkin jo varhain ykköspalkinnolle kantakirjaan, ja jalostukseen sitä käytettiin melko paljon. Jälkeläisten määrää kuitenkin rajoitettiin vuosien kuluessa ja Cobaltin siirtyessä eläkkeelle siitosorin uralta, punaruunikolle oli kertynyt yhteensä 35 jälkeläistä, joista osa oli myyty ulkomaille kilpailemaan, ja toimimaan estetrakehnerien jalostuksessa. Lempeä ja ihmisrakas Cobalt lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen myötä 20 vuoden iässä. Ori muistetaan estepiireissä erinomaisena periyttäjänä.

Hunnin emänisänisä Spectrum oli poikansa tapaan rauhallinen ja kuuliainen herrasmieshevonen, jolla ei juuri pahoja päiviä tai orimaisuutta esiintynyt. Jo varsana Spectrum oli kiltti ja yhteistyöhaluinen, ja se koulutettiin korkean tason esteluokkiin, ja myytiin kasvattajalta asiantuntevalle kilpatallille. Spectrum kilpaili vaihtelevalla menestyksellä. Toiset kilpakaudet sujuivat orilta loistavasti, ja parista taas ei tullut oikein minkäänlaisia tuloksia. Muutamia sijoituksia trakehner kuitenkin nappasi, ja sillä teetettiin jälkeläisiä siinä toivossa, että Spectrum periyttäisi niille rauhallisen tasaista luonnettaan ja korkean luokan hyppykapasiteettiaan. Yhteensä tämä ruunikko oriherra sai seitsemän jälkeläistä, joista muutama peri isänsä vahvuudet, ja nousi suurten luokkien ratsuksi. Osasta taas ei tullut muuta kuin tähdenlentoja, mutta Spectrumiin oltiin joka tapauksessa tyytyväisiä. Tehtyään osuutensa siitoksessa trakehner vetäytyi eläkepäivien viettoon, ja menehtyi hyvän ja rennon elämän eläneenä 25 vuotiaana laitumelle ystävien keskelle.

Hunnin emänisänemä oli nimeltään Fighty Flight. Tämä kipakka tamma syntyi hyväsukuisista vanhemmista, mutta kasvattaja koki pienen pettymyksen - hän oli toivonut tammansa viimeisestä varsasta oria, mutta Fighty Flight oli tamma. Kasvattaja aikoi myydä isänsä mustan värin perineen varsan pois, mutta tamman kasvaessa kotitallilla hän alkoi kiintyä siihen niin, ettei raaskinyt myydä pienikokoista neitiä pois. Varsana hellyyttävä ja söpö Fighty Flight kuitenkin hieman muuttui varttuessaan, ja siitä kuoriutui diivaileva, tammamainen ja sähäkkä pakkaus, joka pisti muut hevoset ja toisinaan ihmiset ruotuun oman mielensä mukaan. 164 senttinen musta tamma herätti huomiota missä sitten kulkikin. Myös kauniin ulkonäön omista Fighty Flight esiintyi edukseen estekentillä, vaikka olikin lähtöisin kouluratsastuspainotteisista vanhemmista. Tammalla ei kuitenkaan ollut juuri kykyjä kouluratsastukseen, ja sen hyppytaidot olivat peruja isänisältä, joka oli aikoinaan ollut hyvä estehevonen. Fighty Flight kilpaili jonkin verran esteratsastuksessa kasvattajansa kanssa, ja sai neljä jälkeläistä kilpauransa lopetettuaan.

Diss&Run on Hunnin emänemä. Tämä hyvin monipuolisesta suvusta peräisin oleva tamma myytiin kasvattajapäivillä, jossa monet vasta muutama vuosi sitten jalostustyönsä aloittaneet trakehnerkasvattaja esittelivät kasvattejaan. Diss&Run oli sen sijaan jo pitkään ansiokasta jalostustyötä estepainotteisten trakehnerien parissa tehneen miehen kasvatti, josta monet kiinnostuivat esittelyn aikana. Diss&Runin ilmoitettiin olevan myös myynnissä, ja James Meckler sai siitä monta, erittäin hyvää ja avokätistä tarjousta. Diss&Run myytiin pieneen siitostalliin, jossa se sai myös ensimmäisen varsansa. Kasvattajansa luona tuolloin kahdeksanvuotias tamma oli jo kilpaillut riittävästi, kiertänyt muutamia näyttelyitä ja saanut hyvää palautetta kaikkialta. Diss&Runin hieman erikoisempi suku kiinnosti monia, ja siksi varsat menivätkin hyvin kaupaksi. Luonteeltaan vähän erakkomaisempi ja vaativampi Diss&Run jätti maailmaan kuusi loistavaa varsaa ennen kuin menehtyi aivan yllättäen laitumella tulleeseen sydämen pysähdykseen.

Hunnin emänemänisä, 167 senttinen Imation oli kenttäpainotteinen trakehnerori, jolla kilpailtiin kenttäratsastuksen lisäksi myös erikseen muutamia kilpailuja koulu- ja esteratsastuksen puolella. Väriltään Imation oli tumma ruunikko. Luonteeltaan herra oli erittäin orimainen, omisti ison egon, ja tuppasi joskus hyppimään ihmisten silmille vähän liikaakin. Ratsuna Imation oli kuitenkin lyömätön varsinkin kenttäratsastuksen maastoesteosuudella - ori hyppäsi rohkeasti, eteni vauhdikkaasti ja hallitsi loikkansa ja askeleensa täysin. Imation kilpaili vaativissa kenttäluokissa yhdessä taitavan ratsastajansa kanssa, ja ratsukko voitti vuosien varrella pokaalin jos toisenkin. Orille oli tammaehdokkaita tarjolla melko paljon, ja Imationin kanssa ei oikeastaan välitetty siitä, mikä painotus tammalla oli, vaan siitä, millainen oli luonne ja rakenne. Imation sai neljäkymmentä jälkeläistä, joista osa painottuu kouluun, osa esteisiin, ja osa kenttäratsastukseen. Kolmospalkinnolle kantakirjattu Imation vaikutti paljon omalla ajallaan este- ja kenttätrakehnerien sukujuuriin, vaikka sen omia jälkeläisiä käytettiinkin melko harvakseltaan jalostuksessa. Vuosien päästä Imationin jälkeläisistä kuitenkin kiinnostuttiin, ja sen jälkeläisten jälkeläiset ovatkin saaneet mainetta siitä, että kyseinen ori komeilee niinkin lähellä sukutaulussa. Imation lopetettiin 19 vuoden iässä.

Chradmia, Hunnin emänemänemä, tummanpunarautias trakehnertamma varustettuna läsillä ja kaikissa jaloissa olevilla sukilla oli hauska ilmestys hevosmarkkinoilla Itä-Saksassa. Kasvattaja myi melko tuntemattoman suvun omaavan tamman potentiaaliselta kuulostavalle ostajaehdokkaalle, joka kuitenkin kohteli Chradmiaa huonosti ja laiminlöi tämän hoitoa. Tamma ei saanut kunnollista ratsastusta, ja sitä mäiskittiin raipoilla ja juoksutuspiiskoilla miten tykättiin. Trakehnerista tuli hermostunut ja pelokas. Tapaus kuitenkin saatiin selville, ja kasvattaja sai ostettua tamman takaisin itselleen eläinsuojeluviranomaisten puuttuessa peliin. Chradmia pääsi esittelemään taitojaan jonkin verran myös kilpakentille kasvattajansa tyttären kanssa, mutta lähinnä tammaa pidettiin vain harrastehevosena, ja muiden hevosten seuraneitinä. Pelokkaaksi ja säikyksi huonossa kohtelussa ajautunut Chradmia rohkaistui vuosien kuluessa, ja se sai kaksi jälkeläistä. Alun vaikeuksien jälkeen Chradmia eli pitkän ja rauhallisen elämän kasvattajan huomassa ja siirtyi ikiuneen 17 vuotiaana.

Kilpailukalenteri

115 sijoitusta, joista 12 voittoja. Sijoitukset saavutettu edellisen omistajan kanssa.