Dark Cosmopolitan "Iita" - virtuaalihevonen

Luonnekuvaus

Come on, you can look at me, I don't need to fit in
Stand up if you give a damn, it's the livin' season
Who and what you're lookin' for, have you got a reason?
You can if you wanna see, touch, I'm only human

Eräänä marraskuisena päivänä maailmaan putkahti Teen Voguen odotettu kolmas varsa. Tämä kuvankaunis tammavarsa on kuin tumma versio äidistään ja se on perinyt myös isänsä piirteitä. Nimekseen prinsessa sai Dark Cosmopolitan. Tamma pistettiin pian sen myyntiin, ja yllättävää kyllä satuin näkemään ystäväni billin tekemän myynti-ilmoituksen. En voinut tehdä mitään muuta kuin huokaista ihastuksesta. Pienen neidin suku oli mitä hienoin ja olin ihaillut billin tammaa Teen Vogueta jo pitkään. Ei siinä sitten voinut mitään muuta tehdä kuin jättää tarjous tästä pienestä, hienosta varsasta. Olin hyvin jännittynyt koko sen ajan, jolloin en tiennyt, kenelle tarjoajista varsa lähtisi. Muut potentiaaliset ehdokkaat olisivat myös innokkaasti tarjonneet kotia tälle nuorelle lupaukselle. Kuitenkin kuin salaman kirkkaalta taivaalta bill täräytti minulle - Teen Voguen ja Hey Dun varsa lähtee sinun mukaasi. Olin onneni kukkuloilla, kun lähdin noutamaan pientä prinsessaani kotiin. Se vaikutti hieman aralta ja oli hämillään lähtiessään tutuista maisemista kohti Tanskaa. Ajellessamme pitkää matkaa kohti Twisty Puzzlea mietin tammalle lempinimeä. Diiva ei olisi hyvä, sillä neiti ei tuntunut laisinkaan koppavalta diivalta.. lopulta pähkäilyni jälkeen päätin ristiä sen Iitaksi. Iita on yksi suosikkihevosistani, niin sukunsa, luonteensa kuin hyppytyylinsäkin vuoksi.

The same blood, the same cells
The same God, the same hell
The same life, the same love
Somebody, anybody, everybody stand up

Hey you, we can turn it up
Hey you, we can turn it up

Iita on tallin prinsessa, joka liihottelee laitumella korein askelin ja ylittää esteet korkeilla ja ilmavilla hypyillä. Diivaksi tammaa ei kuitenkaan voi kutsua, sillä se ei käyttäydy inhottavasti eikä välttele mutalätäkköjä tai likaantumista. Hankala Iita kuitenkin osaa olla, sillä se on vähän arvaamaton aina silloin tällöin. Trakehnerin kanssa kannattaakin olla hieman varuillaan joka tilanteessa, sillä aina ei Iitan reaktiosta ja käyttäytymisestä voi olla täysin varma. Tamma kuitenkin käyttäytyy useimmiten mallikelpoisesti ihmisten seurassa, mutta muista hevosista se valikoi itselleen seuralaiset eikä viihdy kaikkien kanssa. Iita ei myöskään voi sietää tallin tiettyjä hevosia, joten tammaa taluttaessa ja tarhatessa pitää olla tiedossa, mitä hevosia Iita ei siedä, jottei synny pieniäkään kissatappeluita laitumilla tai keskellä tallipihaa. Myös vierekkäisiin karsinoihin kannattaa sijoittaa Iitan suosikkeja, sillä muuten elosta tallissa ei tule juurikaan mitään. Iita käyttäytyy arvaamattomasti varsinkin vieraiden ihmisen käsiteltävänä, joten tammaan kannattaa luoda hieman syvempi suhde, ennen kuin sitä alkaa käsittelemään. Täysin Iita ei kuitenkaan vieraiden käsittelyssä riehaannu, mutta ei se myöskään rentoudu, jos vieras esimerkiksi harjaa neitiä. Yleisesti sanottuna Iita on sellainen arvaamaton ja tammamainen prinsessa, jota kuitenkin voi käsitellä ja tehdä sen kanssa vähän erikoisempiakin juttuja.

You know, no one's listenin', they don't wanna hear it
Sayin' what you wanna say, people start to fear it

The same fist, the same shout
The same pain, the same doubt
The same joy, the same love
Somebody, anybody, everybody stand up

Tamman hoitaminen ei ole helppoa eikä vaikeaa, vaan aika lailla sitä keskitasoa. Iita ei haluaisi pysyä harjattaessa paikoillaan, mutta yhtä lailla kiinnisidottunakin se vähän pistää vastaan eikä haluaisi itseään harjattavan tietyistä paikoista. Varsinkin jalat ja maha ovat Iitalle herkkä paikka, joista harjatessa kannattaa olla erityisen varuillaan. Kova harjaus nimittäin aiheuttaa Iitassa sätkyn ja tamma saattaa hyvinkin rivakasti väistyä pois harjan ulottumattomiin. Paras tapa harjata tammaa onkin viedä se käytävälle, tosin tällöinkin täytyy huolehtia siitä, ettei neidin inhokkihevoset saavu ohittamaan neitiä sen ollessa harjattavana. Joskus Iita saattaa askeltaa sivulta toiselle hermostuneen oloisesti, mutta silloin tammaa pitää vain komentaa. Trakehner pitää pehmeistä ja pitkistä harjan liikkeistä. Kuten sanottua, jalat ovat Iitalle hankala paikka harjatessa, ja sitä ne ovat myös, kun aletaan puhdistamaan kavioita. Tamma ei millään tahtoisi nostaa jalkaansa ylös ja on yleensä melko kiukkuinen, kun kavioita aloitetaan puhdistamaan. Tässä kohtaa pitääkin olla hyvin päättäväinen ja tehdä Iitalle selväksi, että se kavio nostetaan ylös, halusi neiti sitä tai ei. Jos Iitan saa nostamaan jalkansa ylös, kannattaa kaviota puhdistaessa olla edelleen varuillaan. Joskus tamma nimittäin saattaa kesken kaiken nykäistä jalkansa maahan, mutta sitä se ei läheskään aina tee. Hännän ja harjan harjaamiseen ja letittämiseen Iita suhtautuu melko neutraalisti, eikä juurikaan temppuile häntää tai harjaa letitettäessä. Varustaessa tamman käyttäytyminen riippuu paljolti päivästä. Joskus Iita antaa asettaa satulan selkäänsä täysin ongelmitta ja kiristää vyönkin ihan ilman reaktiota, kun taas toisinaan neiti alkaa vikuroimaan toden teolla eikä hommasta meinaa tulla yhtään mitään. Siksi kannattaakin aina vähän katsella, että millä tuulella Iita on, ennen kuin alkaa varustamaan neitiä. Kuolaimia trakehner ei kuitenkaan huoli suuhunsa yleensä ensimmäisellä yrityksellä, vaan sitä pitää vähän komentaa, jotta kuolaimet saadaan suuhun ja suitset päähän. Suojien laitto on päivästä riippumatta Iitan kanssa hankalaa, koska tamma ei pidä jalkojensa koskettelusta. Suojat onkin syytä yrittää laittaa melko rikavasti ja kiinnittää tamman huomio muualle, jotta se ei tajua nostella jalkojaan korkeuksiin. Iita kulkee taluttaessa reippaasti tanssahdellen ja ylvään näköisenä. Välillä se saattaa hieman innostua kulkemaan turhankin ripeää vauhtia ja tällöin kannattaakin pysyä itse hitaassa tempossa ja saada Iita kulkemaan taas tasaista vauhtia. Laitumelta tai tarhasta noudettaessa tamma ei ole yleensä ensimmäisenä portilla kärkkymässä, mutta antaa ottaa itsensä kiinni yleensä melko helposti ja tulee taluttajan nähdessään portin läheisyyteen, muttei kuitenkaan aivan sen eteen. Vieraiden käsittelyssä Iita on epävarma, eikä se juuri pidä eläinlääkärin tai kengittäjän toimista, vaan pyörii hermostuneena ympäri eikä millään tahtoisi antaa koskea itseään. Tammaa pitääkin rauhoitella paljon, ennen kuin sitä pystytään käsittelemään ja eläinlääkärin tarkastuksessa sekä kengitettäessä on Iitan mukana olla joku tuttu henkilö pitämässä sille seuraa ja luomassa turvallisuuden tunnetta. Traileriin Iita menee reippaasti, eikä epäröi sinne menimistä. Myös koko kuljetusmatkan ajan tamma pysyy rauhallisena eikä riehu trailerissa.

Hey you, we can turn it up
Hey you, we can turn it up
Silence has been killin' you
Screamin' deep inside of you
Just turn it up, just turn it up

All that you've got, just let it out
Ready or not, just turn it up, louder
Don't let it stop, louder, just turn it up, louder
What's makin' you hot, louder, just turn it up

Ratsuna Iita on sekä täydellinen että katastrofi. Sen kanssa ei pärjää kokematon ratsastaja ja tamman suoriutuminen riippuu todella paljon päivästä ja ratsastajasta. Kun ratsastaja on nousemassa selkään, Iita odottaa usein melko kärsivällisesti, mutta heti kun ratsastaja on satulassa, on neiti jo menossa täyttä vauhtia eteenpäin. Siksi kannattaakin varata aina avustaja pitämään tammaa kiinni sen ajan, että ratsastaja on valmis lähtemään eteenpäin. Tamman kanssa on syytä suorittaa keskipituinen lämmittely, jotta radalle mennessä Iita varmasti kuuntelee pohkeita eikä ala niskoittelemaan. Iita saattaa päivästään riippuen käyttäytyä joko todella hyvin ja kuunnella pohkeita, kun taas joskus se voi heittäytyä uppiniskaiseksi ja olla tekemättä kerta kaikkiaan mitään ohjeiden mukaan. Jos tamma ei halua tehdä mitään, sen kanssa on hyvä lämmittelyssä yrittää saada neiti kuuntelemaan ja tekemään hommia niin kuin olisi tarkoitus. Yleensä Iita kuitenkin käyttäytyy aika lailla neutraalisti. Kaikkea se ei kuuntele muttei heittäydy myöskään täysin tottelemattomaksi. Kokenut ratsastaja saa Iitan yleensä kuuntelemaan melko hyvin, ja varsinkin tutun ratsastajan kanssa se toimii pahoina päivinäänkin kohtuullisen hyvin. Kouluratsastus ei ole tamman bravuuri, mutta helppoon aahan asti neiti kuitenkin koululiikkeitä taitaa, ja ihan ookoosti koulunvääntökin trakehnerilta sujuu, jos se vain viitsii kuunnella. Iitan liikkeet ovat keveitä ja ravissa se liihotteleekin kentällä vallan nätisti. Iita nostaa laukan melko helposti ja laukassa tamman liike on keinuvaa ja matkaa voittavaa sekä ratsastajalle erittäin miellyttävää istua. Esteillä Iita loistaa, ja se on perinyt suvultaan hyvät hyppytaidot. Tamma kulkee esteillä nopeassa tempossa johon ratsastajan on helppo mukautua ja olla täysillä mukana hypyissä. Neiti hyppii 150 sentin korkeuteen ja sen hyppytyyli on vauhdikas ja laskeutuminen sujuu lähes aina kompuroimatta. Iita hyppää pelottomasti lähes minkä tahansa esteen ylitse ja kun se pääsee radalle, sitä ei tunnu pidättelevän mikään. Iita rakastaa hyppäämistä ja loikkii mielellään esteiden ylitse niin kilparadalla kuin kotona maneesissa harjoituksissakin. Yleensä Iita ei myöskään pudottele puomeja mutta näitäkin virheitä sattuu. Joskus tamma myös kieltäytyy, mutta se johtuu useimmiten siitä, että ratsastaja epäröi tai ei ollut täysillä mukana hypyssä. Myös pahoina päivinään Iita useimmiten unohtaa kiukuttelun päästessään esteradella ja hyppäämään. Joskus trakehner saattaa kuitenkin pursuta liikaa energiaa ja hypätä turhankin rivakalla tahdilla. Tämä kuitenkin korjaantuu yleensä muutamilla puolipidätteillä ja radan hyppääminen voi taas jatkua ongelmitta. Maastossa tamma käyttäytyy hieman epävarmasti, ja tuijottelee kaikkia puskia silmät ymmyrkäisinä. Maastoratsuksi Iitasta ei oikein ole, vaan tamma taitaa olla ennemminkin tälläinen cityhevonen. Maastossa mentäessä Iita myös herkästi hermostuu ja saattaa yhtäkkiä pyrähtää laukkaan ja sitten taas hidastaa raviin tai käyntiin useimmiten pudottaen ratsastajan selästään, joten Iitan maastoon vieminen on melko huono idea.

Come on, you can look at me, I don't need to fit in
You can if you wanna see, touch, I'm only human

The same blood, the same cells
The same God, the same hell
The same life, the same love
Somebody, anybody, everybody stand up

Kilparadalla trakehner käyttäytyy melko samanlailla, kuin kotonakin, mutta saattaa vain vähän enemmän ihmetellä kaikkea ympärillä olevaa hulinaa. Myös muut hevoset ovat Iitalle kilpailuissa sellainen asia, jota se hieman vierastaa ja neiti katseleekin muita hevosia vähän epäilevästi. Se ei kuitenkaan ole hermostunut kisapaikalla, enemminkin vain hieman jännittynyt ja hämmentynyt. Kun päästään lämmittelemään, Iitasta saa paremmin selville, onko se hyvällä vai huonolla tuulella. Radalle päästyään tuntuu neidiltä kuitenkin unohtuvan kaikki muu, ja hyppääminen on ainut asia, mitä Iita radalla ajattelee. Kun rata sitten on hypätty, tamma tuntuu niin sanotusti palautuvan maanpinnalle ja rentoutuen hieman, kun tietää, että suoritus on tältä erää ohitse. Mahdollisten kunniakierrosten aikana Iita vain kulkee neutraalisti eteenpäin juurikaan välittämättä yleisöstä ja kaiuttimista kantautuvista äänistä.

Hey you, we can turn it up
Hey you, we can turn it up
Silence has been killin' you
Screamin' deep inside of you
Just turn it up, just turn it up

Silence has been killin' you
Screamin' deep inside of you
Just turn it up, just turn it up

All that you've got, just let it out
Ready or not, just turn it up

Sukutaulu ja -selvitys

Kilpailukalenteri

Jälkeläislista

Päiväkirja ja valmennukset