Duck Tape Vegas "Takku" - virtuaalihevonen

Virallinen nimi  Duck Tape Vegas Rekisterinumero  VH00-000-0000 Sukupuoli tamma Painotus kouluratsastus Rotu suomalainen puoliverinen Koulutustaso re: 100 cm ko: Grand Prix Syntymäaika 25.10.2010 Kasvattaja Troya, Las Vegas Säkäkorkeus 166 cm  Omistaja VRL-09079

Tulossa.

Takku? Millainen hevonen saa sellaisen lempinimen? No, virallisestihan tämä lievästi omalaatuiseksi otukseksi kuvattava tamma on Duck Tape Vegas, mutta kotona pitkä nimi vääntyi yksinkertaisempaan muotoon. Takkua voisi kuvailla räväkäksi ja omaehtoiseksi poikatytöksi, jonka nenille eivät nynnyt hypi. Toki neidistä löytyy myös tammamaisia piirteitä, kuten ailahtelevaisuus ja kipakka luonne, mutta diivaksi tai muutenkaan hienostelevaksi typykäksi sitä ei voi kuvailla. Takulla on suuren suuri ego, joka tuntuu vain paisuvan päivä päivältä isommaksi. Tammaa käsitellessä kannattaa pitää pää kylmänä ja aistit valppaana, jottei tule mitään ongelmia. Toisaalta, vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita on takuu varmasti luvassa, jos ollaan tekemisissä tämän puoliverisen kanssa. Eläminen ja työskenteleminen Takun kanssa ei ole todellakaan aina mitään ruusuilla tanssimista, mutta toisinaan tammalla on hyviäkin päiviä ja kaikki menee putkeen. Eniten Takussa kuitenkin viehättää juuri haasteellisuus, ajoittainen arvaamattomuus ja taito loistaa koulukentillä.

Yleensä nähdessään jonkun ihanan ja kivan ihmisen lähestyvän karsinaa harjapakki käsissään, Takku kääntää takamuksensa ovelle päin ja jurottaa karsinan nurkassa. Toisinaan, mutta hyvin harvoin tamma saattaa olla hyvällä tuulella hoidettaessa, mutta tätä tapahtuu aika harvoin, ja yleensä silloin, kun tiedossa ei ole kilpailuja, näyttelyitä tai muita vastaavia edustustehtäviä, joissa hevosenkin pitäisi näyttää mahdollisimman hienolta ja pyntätyltä. Takku ei missään nimessä haluaisi, että hänet sidottaisiin kiinni pieneen karsinaan jossa on jo muutenkin ahdasta olla valtaviin mittoihin paisuneen egon kanssa. Paras ja ehdottomasti helpoin tapa on viedä Takku käytävälle, jossa on enemmän tilaa sekä tamman egolle että hoitajan puuhasteluille. Jos tammaa nimittäin yrittää harjata karsinassa ilman kiinni sitomista, ei seuraa mitään muuta kuin sotkua ja sähellystä. Käytävällä Takku on aavistuksen säyseämpi hoitajaa kohtaan, eikä mulkoile tätä enää niin pahasti. Tamma ei varsinaisesti hyvinä päivinäänkään nauti harjauksesta, mutta normaalisti se luimistelee, kuopii, steppailee ja osoittaa muutenkin mieltään. Näykkimään Takku sentään ei rupea - sen verran tämäkin egoileva leidi osaa hallita käytöstään. Kavioiden puhdistus ei ole tamman mieleen. Se nostaa jalkansa äärimmäisen hitaasti vasta monen yrityksen jälkeen, ja saattaa pamauttaa ne takaisin maahan hetkenä minä hyvänsä. Nopeus ja päättäväisyys ovat valttia Takun kanssa. Varustaessa tamma ei käyttäydy juurikaan paremmin. Heti satulan nähdessään tamma aloittaa steppaussession, jolla voittaisi varmasti MM-kultaa. Takku yrittää myös paeta sivuaskelilla, mutta joutuu antautumaan ja ottamaan satulan selkäänsä. Vyötä kiristellessä tamma saattaa yrittää näykkäistä varomatonta hoitajaa, mutta yleensä napakka komento palauttaa sen takaisin jonkinlaiseen ruotuun. Myös suitset tuntuvat joka kerta olevan Takulle jonkinlainen kauhistus, joita pitää alkuun paeta nostamalla pää korkeuksiin. Joka ainoa kerta myös se, kun hoitaja saa laskettua tamman pään alas ja laitettua kuolaimet suuhun, tuntuu olevan kova kolautus Takun suurelle egolle ja maineelle. Suojien laittoa tamma ei yleensä edes huomaa - tämä neiti ei vaivaa päätään niin mitättömillä asioilla kuin suojat tai pintelit.

Ratsastettaessa Takun käytös riippuu hyvin paljon päivästä ja ratsastajasta. Ensimmäinen kerta tamman selässä on ehdottomasti jännittävin - minullakin puntti tutisi ja hampaat kalisi ensimmäisellä treenikerralla. Takulla on tapana testata uudet ja itselleen tuntemattomat ratsastajat hieman mielenkiintoisilla tavoilla. Joskus se ei lähde liikkeelle vaikka kuinka antaisi pohkeita, toisinaan Takku ampaisee vauhtiin kuin rasvattu salama ja pomppii kengurun tavoin ylös, alas, vasemmalle, oikealle, eteen ja taakse. Ratsastajan ei oikeastaan kannata yrittää tehdä muuta kuin pysyä Takun selässä, ja vähitellen yrittää rauhoittaa tamma ja saada se hallintaan. Ensimmäisellä kerralla tamman kanssa työskentelyssä ei päästä yleensä puusta pitkään ja varsinainen ratsastaminen jää aina seuraavaan kertaan, kun ratsastaja nousee selkään. Selvittyään Takun testistä tammalla ratsastaminen on huomattavasti helpompaa. Seuraavalla kerralla puoliverinen jaksaa jo keskittyä ratsastajan kiusaamisen sijaan siihen, mitä ollaan tekemässä. Kun Takun selkään pääsee osaava ja päättäväinen ratsastaja, joka vie tammaa eteenpäin tarkasti, mutta joustavasti, yhteistyö sujuu mainiosti ja Takusta kuoriutuu mainio kouluratsu. Tamma on reipas ja kuuliainen, mutta tarvitsee selkeät ja vahvat avut toimiakseen kunnolla. Takku taitaa koulutuuppausta aina Grand Prix-tasolle saakka, ja loppujen lopuksi neidin kanssa työskentely ei ole (niitä huonoimpia päiviä lukuunottamatta) niin hirvittävää mitä voisi maasta käsitellyn kokemuksen ansiosta luulla, vaikka Takulla onkin omat oikkunsa ja erikoiset luonteenpiirteensä.