Voodoo Sour Rox "Voodoo" - virtuaalihevonen

Virallinen nimi  Voodoo Sour Rox Rekisterinumero  VH06-021-9174 Sukupuoli ori Painotus kouluratsastus Rotu trakehner Koulutustaso re: 90 cm ko: Grand Prix Syntymäaika 26.09.2009 Kasvattaja rio, Roxbury Säkäkorkeus 166 cm  Omistaja VRL-09079

Tuleee.

Voodoo Sour Rox - ensirakkauteni. Kiivas ja tempperamenttinen ori kiehtoi minua heti alusta asti, ja tiesin ettei sen kanssa tulisi olemaan helppoa. Katselin Roxburyn myytäviä varsoja, mutta yksikään niistä ei tuntunut samanlaiselta kuin Voodoo. Ori tuijotti minua ovelan näköisen laitumelta, ja kun se poukkoili aidan viertä turhankin lujassa laukassa, olin täysin myyty. Olin kaiken lisäksi ollut erittäin kiinnostunut Voodoon isästä, eikä varsan emäkään mistään huonosta suvusta ollut. Niinpä en voinut muuta tehdä kuin jättää tarjouksen orista ja rio hyväksyi sen nopeasti. Siinä sitä sitten oltiin - hankala, itsepäinen, voimakas mutta kiehtova ja kyvykäs nuori ori trailerissa ja matkalla kohti Twisty Puzzlea. Olemme molemmat Voodoon kanssa erityisen vahvoja persoonia ja meillä onkin tämän tästä hieman kiistaa siitä, kuinka asiat kuuluisi tehdä. Trakehner on kuitenkin valloittanut sydämeni täysin, ja jo ostohetkellä tajusin, että Voodoon ostoa en tulisi ikinä katumaan.

Voodoo on harvinaisen hankala ja erittäin orimainen ori. Se ei taivu kenen tahansa tahtoon ja on todella vaikea käsitellä. Trakehner yrittää jatkuvasti hyppiä ihmisten silmille ja olla pomo, joten aroille ratsastajille siitä ei ole hevoseksi. Edes tomerat aloittelijat eivät usein pärjää Voodoon kanssa, sillä ori osaa olla todella rasittava ja sen käsittelemiseen tarvitaan kärsivällisyyttä ja omaa vahvaa persoonaa. Voodoo on muille hevosille ihan samanlainen kuin ihmisillekin. Se tahtoo olla orien ehdoton pomo ja taistelu johtajan paikasta on todella kiivasta. Voodoota ei kannatakaan viedä muiden tallin orien läheisyyteen ehdoin tahdoin, sillä siitä ei seuraa mitään hyvää. Tammoille oriherra on hyvin mieluisa tuttavuus. Sen jatkuva flirttailu ja esittäminen saavat tammat yleensä vauhkoiksi joten väkisin tammalaitumen ohi kulkeminen ei ole myöskään kovin hyvä idea. Tammat kannattaakin kiertää hieman kauempaa ja yrittää saada Voodoo kiinnostumaan jostain aivan muusta, joka on tosin erittäin vaikeaa. Orin käyttäytyminen ei ole aina kaikissa tilanteissa sitä parhainta, ja monet tallille tulleet vierailijat ovatkin katsoneet Voodoota hieman oudoksuen tämän tempoillessa riimunarussa ja yrittäessä pomottaa. Ori on kuitenkin silti valloittanut monia juuri tällä hankalalla käytöksellään, jossa lieneekin herran charmin salaisuus.

Orin hoitaminen on aivan oma lajinsa. Voodoo pyörii karsinassaan kuin hyrrä eikä se tahtoisi millään pysyä paikallaan edes sekuntia. Harja tuskin ehtii edes hipaista orin likaista karvaa, kun se jo väistää seuraavaan suuntaan ja askeltaa ristikuvioita karsinassa. Voodoo onkin parempi sitoa kiinni, jos sen aikoo harjata kiiltäväksi. Myös kiinni sidottuna ori aiheuttaa päänvaivaa. Se rimpuilee ja riuhtoo, potkii karsinan ovea ja hankaloittaa hoitamista kaikin mahdollisin tavoin. Jos karsinan oven potkimisesta ei välitä ja osaa suhtautua Voodoon käytökseen välinpitämättömästi, herra lopettaa shownsa jossain vaiheessa ja hoitaminen sujuu ihan hyvin. Harjaa ja häntää setvittäessä kannattaa suorittaa toimenpide ripeästi, sillä Voodoo ei kauaa siedä ihmisiä harjansa tai häntänsä kimpussa. Siksi ylimääräinen letittäminen kannattaakin jättää suosiolla pois, ja tehdä vain yksinkertaiset palmikot harjaan sekä häntään. Orin varustaminen on myös melkoista taitelua. Voodoo ei halua, että satula asetetaan sen selkään ja jo nähdessään tuon kammottavan kapistuken lähestyvän ori alkaa protestoida. Se kuopii ja viskoo päätään korkeuksiin yrittäen väistellä satulaa. Jahka satulan saa asetettua selkään edes joten kuten, on jo voiton puolella. Vyön kiristämisessä Voodoo yrittää kiemurrella kummallisesti vyöstä pois ja äärimmäisenä keinona se myös viskoo päätään ja yrittää näykkäistä. Tiukka komento on tässä kohtaa a ja o. Voodoo pitää saada kuriin ennen suitsien esiin ottamisesta. Suitset ori sentään ottaa jo helpommin vastaan. Kuolaimet saa keploteltua suuhun melko helposti ja remmit voi kiristää huoletta. Taluttaessa trakehner liikkuu tanssahtelemalla, pää korkealla ja näyttää hieman pelottavaltakin. Taluttajan onkin syytä pitää Voodoo ripeässä liikkeessä, jottei se pääse pälyilemään ympäristöään liikaa ja etsimään sieltä vaikkapa ihmisiä, joille olisi hyvä esittää karkausmatka. Riimunaru on myös hyvä muistaa pitää tiukasti kädessä, jottei Voodoo pääse riuhtaisemaan itseään vapauteen. Vieraiden käsittelyssä puoliverinen on hankala. Se ei tykkää eläinlääkäristä tai kengittäjästä yhtään ja on täysi työ saada ori pysymään paikoillaan, kun eläinlääkäri tarkastaa sen tai kengittäjä kengittää. Yleensä Voodota onkin pitämässä kaksi ihmistä kiinni ja rauhoittelemassa sitä on tuttu omistaja. Traileriin trakehner suurinpiirtein hyppii. Sen askellus kohti kuljetusvaunua on niin vinhaa, ettei siinä meinaa pysyä perässä millään ilveellä. Voodoo yrittääkin päästä mahdollisimman nopeasti kävelemään inhottavan rampin päältä sisälle traileriin. Matkan ajan Voodoo on yleensä melko rauhallinen ja suhtautuu trailerissa kulkemiseen hyvin.

Ratsuna trakehner on kiehtova. Se on toisaalta haasteellinen, vaativa ja kuumuu helposti, mutta Voodoolta löytyy myös poikkeuksellisia kouluratsun lahjoja ja taidokkuutta. Sen askeleet ovat erityisen hienon näköisiä ja komeasti liikkuva ori vangitsee kenen tahansa katselijan katseen hyvin nopeasti. Voodoo on ratsuna kuitenkin melko malttamaton haasteellisuutensa lisäksi. Se ei jakaisi millään odottaa, että ratsastaja kipuaa selkään ja säätää jalustimet, vaan on heti liikkumassa eteenpäin jättäen ratsastajan roikkumaan jalustimesta puoliksi satulaan ponnistaneena. Kun Voodoon selkään menee, kannattaakin olla joku apuna pitämässä oria paikoillaan. Alkulämmittelyssä kannattaa trakehnerin kanssa harjoittaa erityisesti pidätteitä. Ori pitää saada kuuntelemaan ja keskittymään kunnolla, ennen kuin voi alkaa työstää varsinaista harjoitusta. Kun Voodoo päättää kuunnella ja on itsekin varma siitä, mitä on tekemässä, on trakehner upea ratsu. Se liikkuu todella sulavasti, tottelee pohkeita ja sen katseleminen tuo kylmät väreet niskaan. Jos Voodoota ei saa kuuntelemaan, se kuumuu helpommin ja saattaa pukitella ja pomppia ja riuhtoa ohjaksia ratsastajansa käsistä. Trakehner kuitenkin osaa koululiikkeiltä jopa Grand Prixiin asti, ja se taipuu halutessaan hyvin muotoon ja peräänantoon. Myös kaikenlainen tempon vaihtelu sujuu ongelmitta, jos Voodoota osaa ratsastaa oikein. Oriherran käynti on reipasta ja se kulkee eteenpäin sulavasti. Ravi on lennokasta ja se näyttää katsojan silmistä joskus jopa jalolta. Laukassa pitää Voodoon kanssa olla erityisen varovainen, jottei se innostu liikaa. Pieniä puolipidätteitä kannattaakin tehdä Voodon kanssa laukassa paljon, jotta se pysyy ruodussa. Esteratsuna trakehner on hankala. Se innostuu helposti liikaa ja laukkaa lujaa esteiden luo hypäten sitten jättiloikkia niiden ylitse. Voodoota pitääkin rauhoitella ennen hyppäämisen aloittamista, jottei se kiihdy. Oriherralla ratsastaessa pitää olla itse mahdollisimman rauhallinen, jotta trakehner tajuaa, ettei sen tarvitse esittää ja olla hankala. Voodoo kyllä ponnistaa tarvittaessa korkealle ja jättää joskus ilmavaraakin esteisiin. Hypätessä orin kanssa kannattaa varautua korkeisiin pomppuihin ja nopeaan vauhtiin. Jos Voodoon pystyy hallitsemaan kovassa vauhdissa, puoliverinen suoriutuu esteradoista hyvin ja nopeasti. Maastoon mennessä trakehnerori on vauhdissa. Se kulkee reippaasti eteenpäin, pällistelee innokkaana metsää ja ympäristöä ja kiihdyttää maastossa laukkapätkillä täyteen vauhtiin. Voodoo ei oikeastaan pelkää mitään, mutta ei sen kanssa kuitenkaan rauhallista maastolenkkiäkään saa aikaiseksi herran innostuneisuuden vuoksi.