Roll Whit The Wind "Windy" - virtuaalihevonen

Virallinen nimi  Roll Whit The Wind Rekisterinumero  VH06-021-9687 Sukupuoli tamma Painotus esteratsastus Rotu trakehner Koulutustaso re: 150 cm ko: helppo A Syntymäaika 04.06.2009 Kasvattaja Helena Witchenberg, Saksa Säkäkorkeus 168 cm  Omistaja VRL-09079

Tuleee.

Roll Whit The Wind, eli lyhyesti ja aika mielikuvituksettomasti vain pelkkä Windy, on äärimmäisen kiltti ja hyväkäytöksinen tamma, joka on jo pienenä varsana oppinut, ettei ihmisille tarvitse kiukutella. Jos Windy osaisi hymyillä, se olisi varmasti yhtä hymyä joka päivä. Tammaa ei tunnu masentavan mikään - se jaksaa aina höristä talliin tuleville ihmisille tervehdyksen, odottaa kiltisti aamuruokansa ja käyttäytyä erityisen kultaisesti juuri silloin, kun hoitajalla sattuu olemaan äärimmäisen huono päivä ja takana kehnosti nukuttu yö. Windy onkin monelle tallilla melkoinen henkireikä - tallitytöt itkevät vuorotellen tamman harjaan koulustressiä, sitä kun poikaystävä dumppasi tai kun myyntiin laitetun hevosen näyttäminen potentiaaliselle ostajaehdokkaalle meni penkin alle hevosen kiukuttelun ja oman, inhimillisen mokailun takia. Windy jaksaa aina kuunnella murheita, ja vaikkei se osaakaan vastata lohduttavilla sanoilla, on tamman karsinassa vierailun jälkeen yleensä huomattavasti parempi mieli, eikä itseään voi syyttää edes hevosen häiritsemisestä - kiltti ja sydämellinen tamma ei piittaa, tullaanko sen karsinaan kesken ruuan tai unien. Windy jaksaa aina olla ilostuttamassa päivää, ja raskaan päivän ja hankalien hevosten käsittelyn jälkeen on ihana työskennellä rauhallisen ja tasaisen varman hevosen kanssa. Windy jaksaa piristää elämäniloisella ja energisella asenteellaan - päästyään karsinasta pihalle tammalla kun riittää energiaa, ja sen katseleminen tarhassa tuo useimmat talliporukasta aina hyvälle tuulelle, huolimatta siitä kuinka huono päivä sitä ennen oli. Windy on kaikessa kokonaisuudessaan korvaamaton, ja toivottavaa onkin, että myös muiden hevosten kanssa hyvin toimeen tuleva miltei peloton tamma periyttäisi hyvää luonnettaan myös jälkikasvulleen.

Tamman hoitaminen ei vaadi kovinkaan paljoa. Windy jaksaa seistä kiltisti paikoillaan karsinassa, eikä sitä tarvitse sitoa kiinni. Karsinan ovea ei kuitenkaan sentään kannata jättää ammolleen - vaikka tamma onkin hyvin yhteistyöhaluinen ja tottelee lähes aina, se on myös pirun utelias eikä malta olla lähtemättä pienelle tutkimusretkelle käytävään sillä välin, kun hoitaja penkoo tuskissaan harjapakkia lyötääkseen pohjalle viskatun kaviokoukun. Windyn harjaaminen sujuu parhaiten karsinassa, sillä käytävällä saattaa tulla vastaan muutamia yllättäviä ja tamman mielestä kiinnostavia asioita, joita se ihan vain viattomasti hivuttautuu tutkimaan. Käytävälläkin hevosen voi kuitenkin hoitaa, ja yleensä kepeä juttelu pitää Windyn mielenkiinnon hoitajassa eikä se kiinnostu ympäristöstä yhtä paljoa. Tamma pitää harjauksesta, joten se ei ryhdy riehumaan heti harjan nähdessään. Niin paljoa Windy ei kuitenkaan puunauksesta nauti, että se täysin rentoutuisi, mutta toisinaan tamma saattaa lepuuttaa jalkaansa ja näyttää muutenkin hieman uneliaammalta kuin yleensä. Harjan ja hännän letittelystä Windy ei piittaa, ja sen kuontalot voi kammata ja parturoida ilman vastustelua. Tamma ei nosta jalkoja heti kaviokoukun nähdessään, mutta yksi pieni pyyntö saa sen nostamaan koipensa hoitajalle ja pitämään sitä ylhäällä kunnes hoitaja on varmasti saanut kavion puhdistettua ja irrotettua otteensa Windyn jalasta. Neidin varustaminen on myös helppoa - tamma pitää työskentelystä, joten se innostuu heti satulan nähdessään, höristää korviaan ja saattaa ottaa muutaman, mitättömän sivuaskeleen. Mitään ongelmia varustamiseen ei kuitenkaan tule Windyn innostuksesta huolimatta, sillä tamma jaksaa kyllä pysyä paikoillaan sen aikaa, että hoitaja saa asetettua satulan selkään ja kiristeltyä vyön. Myös kuolaimet Windy nappaa halukkaasti suuhunsa, eikä liikauta päätään senttiäkään, ennen kuin hoitaja on myös kiristänyt remmit loppuun ja tarkastanut suitsien olevan muutenkin kunnolla neidin päässä. Suojien tai pinteleiden laittaminen ei myöskään ole Windyn kohdalla mitenkään haastavaa. Tamma yleensä ojentaa jalkaansa hieman hoitajaa päin, jotta suojat saa laitettua jalkaan paremmin, ja voit olla varma, että Windy ei turhia hötkyile, vaan odottaa kärsivällisesti, vaikka kyseessä olisikin suojia monimutkaisempien, pinteleiden, laitto.

Windyn taluttaminen on rentouttavaa. Tamman kanssa ei todellakaan tarvitse pelätä, että aivan yhtäkkiä joku kiskaisee sinut mukaansa villille pyrähdykselle tallipihan ympäri tai pelästyy puskissa vaanivia vaarallisia pieniä vihreitä miehiä. Windyä kun ei hätkäytä juuri mikään - se saattaa toki hieman säpsähtää jotain aivan yllättäen kuuluvaa ääntä, muttei riistäydy käsistä yleensä pahimmassakaan hädässä, sillä tamma luottaa narun toisessa päässä olevaan ihmiseen niin vahvasti, että uskoo pysyvänsä paremmmin turvassa ihmisen lähellä kuin pakoon juoksemalla. Trakehner on myös helppo hakea tarhasta - se tulee kuuliaisesti portille odottamaan. Jos tarhakavereina on kiireisempiä menijöitä, kuten vaikka aina hypersuperenergisia kumipalloja muistuttavia sinkoilijoita tai sateelta pakenevia diivoja, Windy antaa fiksuna hätähousujen mennä ensin, eikä änkeä väkisin portille, sillä tammalle on aivan sama, onko se ensimmäisenä vai viimeisenä tallissa - säästä huolimatta. Puoliveriselle ei tarvitse jättää tarhaan riimua päähän, sillä ilman riimua ollessaan se kilttinä tyttönä ojentaa päänsä taluttajan puoleen ja antaa pujottaa riimun päähänsä. Trailerikaan ei ole Windylle kauhistus - tamma ei juurikaan nauti siinä matkustamisesta, mutta menee sinne kuitenkin mukinoitta ja jaksaa olla matkankin yrittämättä tappaa trailerin sisäseiniä tai edes heinäverkkoaan. Perilläkään Windy ei ole heti rynnistämässä ulos trailerin oven avautuessa, vaan odottaa kiltisti, että se tullaan hakemaan pois. Tammasta kyllä aistii helpotuksen, kun se pääsee pois trailerista, mutta mitään pelkoa tuota peltihirviötä kohtaan Windylla ei ole. Eläinlääkäri ja kengittäjä käsittelevät neitiä myös mielellään, sillä Windylla ei ole tapana kiukutella edes vähän tuntemattomampien ihmisten kanssa - myös eläinlääkärille ja kengittäjälle suodaan toki lämmin tervetulotoivotus hörähdyksen muodossa aina kun he tulevat tallilla vierailemaan. Tämä toivotus kuullaan, vaikkei Windy itse edes menisi toimenpiteeseen - tamma kun tervehtii kaikki mahdolliset talliin astujat, oli henkilö sitten omistaja, kengittäjä, tallityttö tai vaikka naapurin jonnemainen Jorma-Petteri ES-tölkkeineen kepposet mielessä.

Myös ratsastaessa puoliverinen jatkaa yhteistyöhaluista ja kilttiä linjaa. Ainoastaan tasapaksua teputtelua Windylla ratsastaminen ei kuitenkaan ole, sillä tammasta löytyy kyllä esteille tarvittavaa paloa ja intoa, joka saa sen hyppäämään rohkeasti erikoisimpienkin esteiden yli. Tammalta löytyy energista vauhtia ja eteenpäinpyrkimystä, ja joskus Windyn ollessa oikein aktiivisella päällä ratsastaja saattaa joutua hieman toppuuttelemaan sen menoa. Yleensä otus kuitenkin liikkuu rennosti eteenpäin ja hidastaa tai kiihdyttää vauhtiaan vain ratsastajan pyynnöstä. Kouluratsastus ei ole Windyn leipälaji, mutta sekin sujuu tammalta ihan mukavasti. Helpon A:n tasolle kouluratsun taidollaan yltävä trakehner kulkee ja keskittyy ratsastajaan hyvin, mutta silti jokin tärkeä tekijä tuntuu puuttuvan koulupuolella. Toisinaan Windy saattaa myös hieman hätiköidä tai toisinaan alkaa sählätä tylsistyessään puuduttavaan tepsutteluun, mutta yleensä se yrittää kuitenkin parhaansa, vaikkei tietysti huippuunsa treenattujen, jo varsana kouluratsuiksi tarkoitettujen hevosten tasolle ylläkkään. Lisätyt askellajit ovat kuitenkin puoliverisen bravuuri koulupuolella, ja hyvinä päivinä sen meno näyttää ihan hienolta, eikä tuomareillakaan varmasti kovin paljon moitittavaa olisi. Esteillä Windy pärjää sen sijaan loistavasti. Sen sulava ja näppärä, mutta ratsastajalle mukava liikehdintä toimii hyvin, eikä hypyistäkään ole juuri pahaa sanottavaa. Tammalla on kosolti ponnistusvoimaa, ja sen aluksi hieman vajavainen laskeutumistekniikka on tätä nykyä hioutunut miltei täydelliseksi. Vaikka Windyn onkin kiltti, se on silti myös hieman herkkä, ja saattaa kieltää esteen, jos ratsastaja ei olekaan kunnolla mukana hypyssä. Pieni horjahdus selässä istuvalta ihmiseltä ei kuitenkaan tammaa haittaa, mutta jos ratsastaja ei selkeästikään ole Windyn lailla mukana innokkuudella ja yhteistyöhalulla, tamma iskee jarrut pohjaan eikä suostukaan hyppäämään. Puomeja Windy ei sen sijaan usein pudota, ellei hyppy mene todella vikaan tai muuten vain satu inhimisillistä vahinkoa. Tamma ei kuumu esteillä tai innostu liikoja - välillä sen vauhti saattaa aavistuksen kiihtyä, mutta mitään seiniä päin ryntäilyjä ja kenguruloikkia ei radalla tämän trakehnerin kanssa nähdä. Maastoon Windy on varma valinta - siellä neidin meno on hyvin rauhallista ja tasaista, eivätkä pienet laukkapätkätkään saa tammaa turhia rettelöimään. Windyä ei myöskään kammota yllättävät äänet - pieni säpsähdys toki tammalta tulee, mutta vielä kertaakaan kukaan ei ole hevosen selästä pudonnut niin, että se olisi johtunut Windyn säikähtämisestä.

Vaikka kilpailut ovatkin Windylle monivaiheisen kisauran jälkeen jo hyvin tuttuja, jaksaa tamma silti olla aina edes hieman innoissaan kisapaikan vilskeestä ja vilinästä. Tamma ei kuitenkaan ryhdy aivan holtittomaksi - se vain vähän tiirailee ympäristöään ja saattaa hirnahtaa tervehdyksen muutamalle kivalle heppakaverille, joka sattuu menemään ohitse. Windy rakastaa rapsutuksia ja yleensä annankin pienten heppaharrastajien silittää tammaa ennen suoritusta tai vaikka sen jälkeen, jos he sattuvat sitä kysymään. Windy ei tarvitse kovin monivaiheista ja vaativaa alkuverryttelyä kisapaikallakaan, ja pieni jäsenten vetreytys ja tamman kiinnostuksen täysi keskittäminen ratsastajaan hieman ennen H-hetkeä riittävät. Radalla tamma työskentelee kuten kotona, eikä eroa juuri ole. Toki puoliverinen hieman kuuntelee yleisön ääniä, mutta ei juuri reagoi niihin muuta kuin korvaansa väräyttämällä. Kunniakierroksista Windy nauttii, ja aplodit kertovat sille, että nyt ollaan onnistuttu.